Heavy reality

Hiljaista on tosiaan ollut.. Ei oo oikeen jaksanu eikä pystyny kirjotella mitään kun on ollu aikalailla mieli maassa. Kauhea kaipuu iski entistä miestä kohtaa joten taas kai tässä on koitettu jälleen kerra selvitä vaan eteenpäin. Salitreenit on jääny ku kaikki energia on menny vaan nukkumiseen tai itkemiseen, töiden lisäksi. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa näkyy taas valoa tunnelin päässä kun olen saanut ajatuksiani järjestykseen ja tietää mikä on tässä elämässä etusijalla eikä se todellakaan ole se työ mitä on vuosi tolkulla on tullut paiskittua. Tällä hetkellä mulle tärkeimpiin asioihin lukeutuu ehdottomasti maailman parhaimmat ystävät jotka tiukan paikan tullen ovat todellakin selän takana seisomassa ja pitämässä sua pystyssä ❤️ kiitokset siis ihan jokaiselle!  Tää vuosi on ollu tosiaan melkosta myllytystä niinku oli viime vuosikin mut ens vuonna vasta onki luvassa muutoksia, niistä sitten lähempänä enemmän. Yks suurimmista on muuttaa "kotiin" takasin. Lähelle kavereita. Sinne