Heavy reality

Tulinpa kattelee et koskaha viimeks oon päivittäny tätä ja no onhan siitä näköjään tovi jos toinenkin..  Eipä täällä juuri mitään ihmeellistä oo tapahtunut. Tyttö kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Ekat rokotukset saatu, alkanut tekemään hampaita, tänään käänty ekaa kertaa kyljeltään mahalleen nukkumaan ja ristiäisetkin vietettiin.. Neidistä tuli Ella.. Ella Aamu Eveliina 🥰 Ja kummeiksi valikoituivat itselle tällä hetkellä tärkeimmät ihmiset.  Enkä onnellisempi voisi olla näistä mulle hiton rakkaista ihmisistä, kummeista joihin kuuluu kaksi parhainta ystävääni sekä pikkusiskoni. Nämä kolme ihmistä pitää mun puolia tässä elämässä ja olivat tukena myös poikien menetyksessä. En tiedä miten pärjäisin ilman heitä ja onneks ei tarvi edes yrittää. Ella on onnekas kun saa nämä ihmiset mukaan matkalleen tähän elämään. 🥰 Tarjoiluna oli ceasarsalaattia, kanapastasalaattia, coctailpiirakat & munavoi, pikkupizzoja, kurkku- & porkkanatikkuja, nakki-lihapulla-juusto

Ja taas se on.. Juhannus, puolen vuoden päästä on joulu ❤️ Mulle juhannukset ei oo ikinä ollu oikeen mitään muuta kun päiviä muiden joukossa. Suurimmaksi osaksi vietellyt tätä juhlaa töissä. Kaks vuotta sitten juhannuksena taidettiin olla meidän äidillä viettämässä hänen 60v juhliaan, samalla viikolla aiemmin olin synnyttänyt. Tältä ajanjaksolta muistot melko hämäriä enkä oikeen osaa hahmottaa et mikä viikonloppu oli mikäkin. Vuosi sitten taas mulla alko tänään 2,5 viikon loma. Erosin loman ensimmäisenä päivänä joten no, loma meni taas aika sumussa. Surun ja alkoholin kyllästämänä. Tänä vuonna mä istun kotona pienen pieni kultapala sylissä selvinpäin 😊 Kavereille onneks pääsee kahville ettei ihan kotona pelkästään tarvitte olla.. Neiti täyttää tänään kaksi viikkoa ja on joka päivä hieman enemmän hereillä. Hymyileekin välillä. Tuntuu et hän olis kasvanu hurjasti vaikkei oikeasti olekaan. Äänenvoimakkuus on kyllä lisääntynyt, ehkä se hämää.. Kaikenkaikkiaan kaikki on mennyt hyvin.

Ja sydänhän tässä pakahtuu kun tuota kattelee 💕 Neiti syntyi 7.6.2019 klo: 17.40, pistein 9/9/9.. Pituutta oli mielestäni huimat 50,5cm, painoa 3675g ja päänympärysmitta oli 35cm. Synnytys itsessään oli pitkä ja sitäkin kivuliaampi, mutta lopulta kaikkien vaikeuksien jälkeen sain hänet kuitenkin maailmaan ehjänä ja elossa. Mulla nousi synnytyksen aikaan kuumekin ja loppujen lopuksi oli pakko lopettaa kipulääkitys. Sain laimennettua epiduraalia, mutta sekin vei supistuksista sen verran terän, että tästäkin oli pakko luopua jos haluaisin synnyttää. Tässä kohtaa todellakin halusin! Tytöllä oli koko lähes 16h synnytyksen ajan kaikki hyvin ja ollut myös nyt syntymän jälkeen. Itekkin selvisin elossa vaikka hetken luulin etten taida selvitä. Sektiota en halunnut missään nimessä ja samalla kannalla olen edelleen et JOS joskus vielä tämmöseen hullutukseen lähtee niin ainakin asiaa täytyy vakaasti pohtia. Palautuminen on alkanut sen verran hienosti ja mutkattomasti et tällekin on pak

Hetki siinä vierähti.. ennenkuin se tylsyys iski. Kuukaus kotona ja nyt ei kyl enää paljo jaksais tai jaksais vaikka ja mitä mut ei oikeen keksi mitään tekemistä. Joku hetki sitten mulla oli vauvakutsut. Ei kyllä käyny mielessäkää et kukaan jaksais mulle sellasia järjestää joten ajatustakaan en ollu tämmöselle uhrannu mut oli kyllä tosi kiva juttu kunhan alkushokista pääs ylittes :) Kiitos nyt vielä kerran kaikille! Neuvolat on nyt kahden viikon välein ja no, mun paino se on jämähtänyt. Samassa ollut käytännössä kuukauden. Kaikki on kyllä kunnossa eikä turvottele. Kohtu menee yläkäyrällä ja torstaina sen takia vielä ultraan, katotaan minkä kokonen vauva on vielä uudelleen. Koitan puhella siellä samalla jos sais käynnistyksen sovittua. Toisaalta kaikki merkit viittaa siihen et kyllä tän täältä itelläänkin pitäis tulla mut en vaan jotenkin haluais et menis paljon yli ettei sit pääse kasvamaan liian isoks ym.. kaks viikkoahan tässä enää on laskettuun. Oikeesti neljätoista p

Eli tänään oli siis synnytystapa arvio neuvolassa. Hassua kyllä mun kropalle tää raskaus on toistaiseksi sopinut vähän liiankin hyvin. Juuri mitään kipuja tai raskausoireita ei ole ollut. Nestettä ei ole päässyt kerääntymään. Liikkuminen on suht vaivatonta mikä on hieno juttu kun koirien kanssa pystynyt tekemään ihan normaalit lenkit ym.. eikä painoakaan ole juuri tullut. Paino on jämähtänyt nyt viimeisen kuukauden aikana käytännössä samaan ja ekasta neuvolasta nyt on sitten tullut vaivaiset 7,5kg. Toistaiseksi olen selvinny myös ilman raskausarpia (koputtaa puuta, että näin jatkuisi)..  Viikkoja nyt 36+0 ja eilen kävin antamassa verinäytteen hemoglobiinia varten. Hemoglob 148, kelpaa tuolla arvolla kuulemma lähteä synnyttämään :) Kohdunkaulaa on vielä jäljellä mut kohdunsuu on jo pehmennyt ja auennutkin hieman. Lapsivettä hyvin vaikkakin sekin on jo hieman vähentynyt. Supistuksia ei juuri ole lainkaan. Neiti on pää alaspäin muttei vielä täysin kiinnittynyt lantioon. Toivottavasti ki

Tovi onkin päässyt vierähtämään edellisestä kirjotuksesta enkä tiiä lukeeko tätä enää edes kukaan, toisaalta omaksi iloksi mä tätä kai alunperin aloin kirjottamaankin, että voi sitte myöhemmin lueskella mitä on ollu mielenpäällä odotusaikana kun poikien aikaan en juuri mitään kirjoitellut ja se on jäänyt hiukan harmittamaan. Tosin oon koittanu kyllä olla stressaamatta ja sen takia kai kirjoittelukin jäänyt kun tuntunu ettei oo oikeen mitään kirjotettavaa mut kai sitä hyvistäki asioista vois joskus kirjottaa eikä vaan sillon kun itkee ja joku on huonosti. Eli rakenneultra on siis viimeisin postaus ja no sen jälkeen oon käyny vielä kerran ultrassa jossa varmistui, että tyttö on tosiaan tulossa. Tämä ei tosin ollut syy ultraan menolle vaan ihan neuvolasta lähetettiin.  Muutin kuun vaihteessa Turusta takaisin Uuteenkaupunkiin, rivitaloon. Kyllä on ollu niin hienoa palata maan tasalle asumaan ja vähän metikköön vielä. Koirien kanssa on ollu kiva käydä mettälenkeillä jne. Ekalla viikolla

Heips.. Mun some on tällä viikolla täyttyny lähinnä ultra- ja mahakuvista. Oli se kauan odotettu ja pelätty rakenneultra. Kaikenkaikkiaan kaikki on todella loistavasti, osaset on paikallaan ja kehittyneet juuri niinkuin kuuluukin. Ultraava kätilö oli vallan ihana, todella iloinen ja pirtsakka, kertoi koko ajan mitä tekee ja jutteli vauvallekin välillä. Mullahan meinas taas happi loppua ennen ultraa kun ajoin pelipaikalle. Jotenkin sitä joka kerta päättää et kuollu se on tämäkin tai jos ei ihan kuollut niin jotain on oltava vialla. Ultrassakin huomasin et joka kerta kun siirryttiin uuteen ruumiinosaan jännityin uudelleen ja uudelleen. Heti alussa todettiin, että sydän sykkii ja tarkasteltiin tilannetta vähän ylimalkaisesti, kätilö totesi heti melkeen "onpas hän söpö".. Jaa, no vähän vaikea ite tosta ultrakuvasta nyt niin tarkkaan sanoa et miltä toinen näyttää :D Kiva kuulla toki. Sydämestä meinasi jäädä näkemättä jotkut suonilähdöt tms, kaveri ei suostunut kääntymään tök

Hyvää uuttavuotta hei!  Tammikuu on taittunu loppukuuhun, vihdoin. Ens viikon maanantaina mulla on rakenneulta enkä oikein osaa sanoa et mimmosia fiiliksiä se mussa aiheuttaa. Toisaalta oon tosi onnellinen et tänne asti ollaan päästy ja saan kohta tietää kumpaa odotan mut mitä jos jotain onkin vialla? En oo oikeen vieläkään uskaltanu antaa itteni ees ymmärtää sitä et oon raskaana kun liikkeitäkään en vielä suoranaisesti tunne. Kaks viikkoa ja ollaan poikien syntymäviikoilla. Mä oon kohta pidemmällä raskaana mitä oon koskaan ollut. Kai sitä sitte ymmärtää mitä tuli tehtyä kun synnärillä saa lapsen syliinsä. Ekat ajatukset siitäkin et voisko tän nyt vielä perua on ilmaantunut takaraivoon kummittelemaan. Mitä jos oonkin ihan paska ja epäonnistun kaikessa, mitä jos se mun vauva ei sitten tykkääkkään musta ja sillä on ainoastaan mut. No ei kai sille sitten mitään voi :D Teininä se tuskin tykkäis kummastaakaan jos muhun yhtään tulee. Onneks siihen on vielä aikaa. Lähinnä miks lähdin

Uusi vuosi.. Niin, viime vuonna kun vuosi vaihtui olin 100% varma siitä ettei toista yhtä paskaa vuotta voi enää koskaan tulla mitä vuosi 2017 oli.. jos joku haluaa palauttaa vanhoja mieleen niin tässä viime vuoden vaihteen mietteitä.. itkuvaroitus!  http://heavyreality.blogspot.com/2017/12/year-2017.html?m=1 Tää mennyt vuosi 2018 ei mennyt niinku olin ajatellut. Oikeastaan miltään osin. Alkuvuodesta multa lähti kortti, toisaalta siitä sain taas pienen piikin harrastaa liikuntaa ja tehdä kropalleni jotain. Vaikka oli se perseestä helmikuussa ajella fillarilla 12km yhteen suuntaan töihin :D sit oli hetken aikaa oikeesti semmosta kivaa aikaa. Kävin salilla, pyöräilin ja tunsin oloni paremmaks kaikinpuolin. Sit tuli kesäkuu, parisuhde alko rakoilla entistä enemmän ja no, lopun te tiedättekin. Sit erottiin. Sen jälkeen oli hetken parempi taas olla mut äkkii se sit iski. Paskimpia päätöksiä mitä oon koskaan tehny vaikkei se täysin mustakaan kiinni ollut. Peten jättämää aukkoa sit