Uusi vuosi..
Niin, viime vuonna kun vuosi vaihtui olin 100% varma siitä ettei toista yhtä paskaa vuotta voi enää koskaan tulla mitä vuosi 2017 oli.. jos joku haluaa palauttaa vanhoja mieleen niin tässä viime vuoden vaihteen mietteitä.. itkuvaroitus!
Tää mennyt vuosi 2018 ei mennyt niinku olin ajatellut. Oikeastaan miltään osin. Alkuvuodesta multa lähti kortti, toisaalta siitä sain taas pienen piikin harrastaa liikuntaa ja tehdä kropalleni jotain. Vaikka oli se perseestä helmikuussa ajella fillarilla 12km yhteen suuntaan töihin :D sit oli hetken aikaa oikeesti semmosta kivaa aikaa. Kävin salilla, pyöräilin ja tunsin oloni paremmaks kaikinpuolin. Sit tuli kesäkuu, parisuhde alko rakoilla entistä enemmän ja no, lopun te tiedättekin. Sit erottiin. Sen jälkeen oli hetken parempi taas olla mut äkkii se sit iski. Paskimpia päätöksiä mitä oon koskaan tehny vaikkei se täysin mustakaan kiinni ollut. Peten jättämää aukkoa sit koitettii paikata sillä perinteisellä tyylillä. Irtosuhteita, päihteitä ja helvetisti töitä. Loppukesästä/alkusyksystä sitä sit hetken tapaili kauemmin yhtä miestä ja siitä seuras tää raskaus.
Raskauden alun jälkeen sit on ollukki melko yksinäistä, toisaalta mä tarttin tätä/sitä. Oon joutunu olemaan yksin, miettimään elämääni ja kaikkee paskaa ja ei niin paskaa mitä sillä on ollut tarjota tähän mennessä. Mä oon joutunu aika lujaa kattoo peiliin ja miettii et kuka v*ttu mä oikeesti ees olen. Tässä muutamia kuukausia näitä asioita pyöritelleenä oon vahvempi ku koskaan. Mä oon ihan täydellinen just näin, kukaan mies sitä ei vielä ehkä oo tajunnut mut on mulla ainaki ihania ystäviä jotka rakastaa mua järjettömän paljon. Eli en mä ihan sysipaska ihminen voi oikeesti olla koska ei mun ystävätkään oo.
Nyt mä oon aika valmis, ehkä. Tulevaisuus odottaa mua. Mä pärjään yksin enkä enää ikinä tarvi ketään mun viereen vaan sen takia et siinä pitää joku olla. Jos mun viereltä vielä joskus löytyy joku muu kun mun lapsi niin se on siinä ihan vaan siks et mä haluan sen siihen. Suurimpia oivalluksia mitä mä oon syksyn aikana tehnyt on se et kukaan ei voi sua onnelliseks tehdä. Kukaan toinen ihminen ei tuu ikinä astelemaan sun elämään ja tekemään susta jälleen onnellista. Sun pitää löytää onnellisuus itsestäs ja jos joskus sun elämään tulee joku kenestä sä oot onnelline ja se on onnellinen susta, silloin te teette toisenne onnellisiksi mut sellaista ykssarvista ei oo olemassa joka sen onnen sulle tois lasipurkissa. Onni täytyy luoda ja on susta itsestä kii mitä se sisältää.
Eilen kun vuosi vaihtui, alkuillasta mua ahdisti olla yksin ja raskaana. Sit mä päätin et noh, jos ens vuosiki on taas aivan kökkö niin alotetaan se sit edes sillä et on kunnon hiusväri päässä. Kauppaan.. Kaupassa mua nauratti kun kassatyttö kysy multa paperit, ostinhan mä sentään alkoholitonta siideriä ja kuukaus sit täytin 30v. Kotona sitte värjäsin hiuksia, kuuntelin musiikkia ja join sitä alkoholitonta siideriä. Sit musta taas tuntu et mä pystyn tähän niinku pystynkin. Mun elämä on just nyt oikeesti aika hyvää ja mä oon eheytymässä. Mä oon jo surun ja tuskan paremmalla puolella ja ihan kohta päivät valostuu, pitenee ja mitä valosampaa tulee niin sitä lähempänä on mun muutto ja myös synnytys. Mä synnytän tänä vuonna. Toivottavasti tällä kertaa elävän lapsen jolla on kaikki hyvin ja olis terve.
Ihanaa vuotta 2019 kaikille, koitetaan ny edes uskoa siihen et tää olis vihdoin se vähän parempi vuosi!
Kommentit
Lähetä kommentti