Heavy reality

Heipparallaa! Oi, viikonloppu aamut on ihan mun lemppareita vaikka joutuiskin töihin.. ihan sama onko aamu vai iltavuoro koska saa silti nukkua pidempään. Huomenna on vapaapäivä, me vietetään "petipäivää".. Tarkoittaa meillä siis sitä, että suunnitelmissa ei oo käytännössä juuri muuta kuin pedissä möyrimistä ja oleilua verkkareissa pisin päivää. Huomenna tosin on poikkeus, koska meidän on pakko  saada eteiseen matot, koirista tulee tällä hetkellä ihan järkyttävä määrä kuraa, unohtamatta meidän kenkiä. Laminaatti ei oikeen tykkää. Lähdin kirjoittelemaan alkuperäisestä aiheesta minkä takia tän blogin alotin eli laihduttamisesta. Oon nyt siis viikon ollu laihiksella, enkä edelleenkään oo tehny juuri muuta kuin hiukan miettiny mitä syön ja rämpiny koirien kans pidempiä lenkkejä, keleistä riippumatta. Noi staffit on kyl ollu vähän sitä mieltä et harrastan eläinrääkkäystä kun vaatteita he ei suostu pukemaan. Pieniä marttyyreja on lenkeillä olleet. Välillä pelottaa et voiko niid

Tässähän tää laihis sujuu mukavasti.. iltapalaks hiukan glögiä, valkohomejuustoa, chili-savujuustoa & muutama pala geishaa. Huominen menee aamusta iltaan töissä. kai nää on ennenaikaiset perjantaiherkut kun huomenna ei kerkiä nauttimaan mistään muusta kuin töistä. Kivaa viikonloppua kaikille! :)

Moikka! Hei, oon ollu "laihiksella" vasta ihan muutamia päiviä enkä oikeastaan oo kerenny asian eteen tekemään vielä juurikaan muuta kuin hiukan kattomaan mitä syön ja oon lenkkeilly pidempiä lenkkejä koirien kanssa ja sit tosiaan lauantaina kiipesin sinne laskettelumäelle. Siitä edellisessä postauksessa. Ajattelin et jaksaisin tässä viikon aikana ladata sen kuntosalikortin. Mut.. Eilinen meni aika koomassa kun olin sunnuntaina iltavuorossa mun kakkosduunissa ja ykköstyössä työpäivät on ma-pe 5.30-13.oo, herätys siis joka aamu 4.45. Tänään taas oli töissä niin järkyttävä kiire et  oon edelleen ihan poikki. Eilen jaksoin raahautua koirien kanssa reilulle lenkille kuitenkin illalla ja tänään olis tarkotus tehdä sama. Sillon vielä kun olin jonkinlaisessa kunnossa lenkkeilin koirien kanssa joka päivä ainakin yhden reilu tunnin lenkin + muut lenkkeilyt ja kuntoilut päälle. Joojoo, kuulostaa taas tekosyyltä et miksen oo muka kerenny/jaksanu ees ladata ko.korttia. Kyllä mä vielä

Ah, ihana syksy! Mulla on ollu tänään vapaapäivä, pitkästä aikaa semmonen vapaa ettei oo mitään ohjelmaa. Periaatteessa. Nää päiväthän kuluu normaalistikin siivoillessa ja koirien kanssa lenkkeillessä. Tänään oon näiden lisäksi kivunnut laskettelumäen ylös. Asutaan aika lähellä hirvensalon hiihtokeskusta. Meinasin kuolla. Lähestulkoon ainakin, puolessa välissä matkaa alko tuntuu etten pääse eteenpäin enään. Pakko oli mennä. En luovuta, enkä luovuttanukkaan. Pääsin ylös ja pääsin alaskin. Tätä mäkee olis tarkotus tahkoo ainaki muutaman kerran viikkoon ennenku lumet tulee. Salikortti pitäis varmaan kanssa ladata ens viikolla. Vasta kaks viikkoo sitäkin lykänny..  Oltiin koirien kanssa myös tosiaan metsässä. Tässä mun tohelot: 9-vuotias lapinkoira Mini, 6-vuotias staffinarttu Fondi ja 3-vuotias staffinarttu Muusa. Muusa on Fondin pentu & musta versio. Nyt ruoka uunissa. Tänään meillä syödään kanttarellipossua. Mies saa ranskalaisia ja mulle kasviksia/salaattia. Ihana va

Moikka! Olen siis tosiaan vajaa 30-vuotias nainen jota koulukiusattiin ylä-asteella ulkonäön takia ja se on kai vaikuttanut siihen kuinka ulkonäkökriittinen olen ollut t itseäni kohtaan. Amiksen aloittaessa painoin 46,5kg. Olen 160cm pitkä. Amiksen lopulla painoin 64kg ja se oli sen ikäiselle tytölle järkyttävä takaisku, kuinka minusta tuli näin lihava?! Aloin laihduttaa.. Laihdutin, kunnes enää eräänä päivänä en syönyt muuta kuin vihreää salaattia, tomaattia, kurkkua. Join vettä ja maitoa. En syönyt ikinä mitään herkkuja, en juonut limsaa, en edes mehuja. Halusin vain olla taas kaunis. Laihduinkin. Puolessa vuodessa paino tipahti takaisin 49kg, mutta se ei enää sopinutkaan mun kropalle. Väsyin, olin jatkuvasti väsynyt. Nukuin pukuhuoneen lattialla töissä ennenkuin uskalsin lähteä ajamaan autolla takaisin kotiin. Mulla oli kylmä, helvetin kylmä. Havahduin vasta kun pyörryin erään työpäivän jälkeen suihkussa ja löin naamani lavuaarin reunaan.  Mun oli pakko parantua, mun on pakko sy