Siirry pääsisältöön

Pieniä muutoksia..

Moikka!

Hei, oon ollu "laihiksella" vasta ihan muutamia päiviä enkä oikeastaan oo kerenny asian eteen tekemään vielä juurikaan muuta kuin hiukan kattomaan mitä syön ja oon lenkkeilly pidempiä lenkkejä koirien kanssa ja sit tosiaan lauantaina kiipesin sinne laskettelumäelle. Siitä edellisessä postauksessa. Ajattelin et jaksaisin tässä viikon aikana ladata sen kuntosalikortin. Mut..

Eilinen meni aika koomassa kun olin sunnuntaina iltavuorossa mun kakkosduunissa ja ykköstyössä työpäivät on ma-pe 5.30-13.oo, herätys siis joka aamu 4.45. Tänään taas oli töissä niin järkyttävä kiire et  oon edelleen ihan poikki. Eilen jaksoin raahautua koirien kanssa reilulle lenkille kuitenkin illalla ja tänään olis tarkotus tehdä sama. Sillon vielä kun olin jonkinlaisessa kunnossa lenkkeilin koirien kanssa joka päivä ainakin yhden reilu tunnin lenkin + muut lenkkeilyt ja kuntoilut päälle. Joojoo, kuulostaa taas tekosyyltä et miksen oo muka kerenny/jaksanu ees ladata ko.korttia. Kyllä mä vielä tällä viikolla, oikeesti! 

Jokatapauksessa pienetkin muutokset on tuottanut yllättävänkin tuloksen kun vaaka näytti äsken 80,8kg. Aloitin siis muistaakseni 82,1kg. Mieletön tulos vajaassa viikossa varsinkin kun en oo kerenny ees salille vielä. Seuraava etappi oliski sitte alle 80kg :) Paino tarttee kyl alkaa punnaamaa aamusin, nyt oon punnannu illalla ja sehän ei oo se paras vaihtoehto kun niin paljon vaikuttaa se mitä syö ja kuinka paljon päivän aikana. Oon nyt koittanu korvata osan hiilareista kasviksilla ja oon lisänny proteiinia ruokavalioon. En mitenkään hurjasti mut vähän. Lisäks oon oikeesti koittanu skarppaa veden juonnin kanssa. Juon ihan liian vähän vettä. Ennen saatto mennä päiviä niin etten juonu vettä lainkaan. Nyt oon koittanu tietosesti juoda välillä maidon tms. tilalla lasin-kaks vettä. Sekään ei oo vielä tarpeeks mut pienet askeleet on parempi kun ei mitään.

Haluaisin alkaa harrastaa kuntonyrkkeilyä mut en uskaltanu vielä aloittaa sitä kun toive olis raskautua. 3kk maksais 100€ ja jos tuleekin raskaaksi niin uskaltaakohan siellä sitten käydä? Kaupungin punttis on tällä hetkellä siis ehkä paras vaihtoehto tän lenkkeilyn ja mäkien kiipustamisten lisäks. Noi kaupungin kortille ladatut kerrat kun on kaks vuotta voimassa latauspäivästä, voi sitten jatkaa niiden käyttöä jos välissä ihmetteliskin vauvaa.

Tämmöstä tylsää läpinää tällä kertaa mut hei muutoksia, muutoksia! Elämä on mitä sä ite siitä teet. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5-vuotta sitten..

Viis vuotta sitten syyskuun alussa aloin odottaa Ellaa. Tilanne oli aika sekava ja ainoa asia jonka tiesin on se et tän lapsen haluan pitää vaikkei olosuhteet ollu mitkään parhaimmat. Olin juuri eronnut elämäni rakkaudesta ja aloin odottaa ihmiselle jota en edes tuntenut. Ekan raskauskuukauden aikana kävi hyvin selväksi et musta tulee yksinhuoltaja. Alku oli vaikeeta. Mä itkin ja itkin et mikä järki täs kaikessa on. Vuoteen en tullut poikien isälle uudelleen raskaaksi ja sit heti eron jälkeen *olet raskaana*.. 9 kuukauden päästä tuo valontuoja jota silloin niin pelkäsin täyttää jo 5v. Viis vaikeaa mut ihanaa vuotta hän on ollut minun. Ultrassa jo sanoivat et "pitäähän tytöllä vähän luonnetta olla ja et hän on vallan söpö".. tietäisipä tää ultraaja miten oikeassa olikaan. Aina elämässä ei oo helppoa, joskus jopa miettii et haluais elämässä tehtyjä valintoja muuttaa mut lapset ei oo ne valinnat joita haluaisin muuttaa. Miten paljon vahvempi, ymmärtäväisempi ja parempi ihminen o

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat

On siis kevät.. Oliskin..

Hyvää uuttavuotta hei!  Tammikuu on taittunu loppukuuhun, vihdoin. Ens viikon maanantaina mulla on rakenneulta enkä oikein osaa sanoa et mimmosia fiiliksiä se mussa aiheuttaa. Toisaalta oon tosi onnellinen et tänne asti ollaan päästy ja saan kohta tietää kumpaa odotan mut mitä jos jotain onkin vialla? En oo oikeen vieläkään uskaltanu antaa itteni ees ymmärtää sitä et oon raskaana kun liikkeitäkään en vielä suoranaisesti tunne. Kaks viikkoa ja ollaan poikien syntymäviikoilla. Mä oon kohta pidemmällä raskaana mitä oon koskaan ollut. Kai sitä sitte ymmärtää mitä tuli tehtyä kun synnärillä saa lapsen syliinsä. Ekat ajatukset siitäkin et voisko tän nyt vielä perua on ilmaantunut takaraivoon kummittelemaan. Mitä jos oonkin ihan paska ja epäonnistun kaikessa, mitä jos se mun vauva ei sitten tykkääkkään musta ja sillä on ainoastaan mut. No ei kai sille sitten mitään voi :D Teininä se tuskin tykkäis kummastaakaan jos muhun yhtään tulee. Onneks siihen on vielä aikaa. Lähinnä miks lähdin