Heavy reality

Heips! ..ja niin kai se menee kun on ollut vihainen, surullinen ja pettynyt tarpeeksi kauan niin hetkeksi helpottaa. Sydän ja mieli tekee yhdessä suojamuurin jonka jälkeen sä et käytännössä tunne vähään aikaan juuri mitään. Heräät aamulla ja suoritat sun päivän, saatat nauraa vaikkei se tunnu miltään etkä suunnittele edes huomista koska tässä on nyt tää päivä. Aikanaan mä kai taas alan tuntea jotain mut just nyt mä en edes haluais tuntea mitään ja silti samaan aikaan mä haluaisin rakastua ja unohtaa kaiken. Olla onnekas. Löysin tämmösen tänään, toivottavasti jonkunlainen enne.. Mun pitäis varmaan pikkuhiljaa alkaa oikeesti pakkaa muuttokamojakin mut en oikeen tiedä mistä alottaa. Mulla on nyt ihan ok olo ja mä tiedän et ku meen meidän entiseen makuuhuoneeseen mut valtaa suru tai jos alan pakata noita poikien kamoja, en halua myydä niitä, koska haluaisin kuvitella vielä löytäväni onnen ja saavani lapsia. Joskus.. ja seki vaikeuttaa alottamista kun toisaalta musta tuntuu etten

Niin sä rakastat. Kaiken epäilyksen, valehtelemisen, pettämisen ja paskanki jälkeen, rakastat. Ja siks sä päästät irti, sun on pakko päästää. Kummankin takia.

..hiljaiseloa on tullu elettyä, lähinnä siks et mun koko elämä mylläänty väärin päin edellisen blogi-päivityksen jälkeen. Erostahan tässä on koitettu selvitä ja nyt mä haluaisin avata omia näkemyksiä siitä miks kaks ihmistä eroaa jotka rakastaa toisiaan ja joista ainakin toinen kuvitteli olevansa sen kanssa, jonka kanssa tässä elämässä olisi kuulunut tarpoa ylös kaikki ylämäet ja laskea alamäet.. Kaikki alkoi kai jo reilusti vuosi sitten, kun tulin raskaaksi. Molemmathan tätä halusivat ja yhteistuumin hommaan ryhdyttiin, koko raskauden ajan kuitenkin kävin lähes kaikissa ultraäänissä yksin. Lukuunottamatta sitä ensimmäistä. Ja koska meillähän tosiaan oli kaksi poikaa samassa sikiöpussissa oli ultria kahden viikon välein, mutta töitä ei vaan saanut järjestymään niin, että olisi paikalle päässyt. Näin ollen myös viimeinen ultra, jossa pojat kuolleeksi todettiin - olin yksin. Tällä kertaa tosin mies ei ollut töissäkään vielä, soitin ja kerroin mitä on tapahtunut. Voisiko hän tulla s