Heavy reality

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat

Heipparallaa! Hei, anteeks nyt heti alkuunsa, että oon hävinnyt ihan totaalisesti linjoilta. Miten sen nyt sanois.. On ollu vähän joulustressiä, lahjastressiä, rahastressiä, stressiä kropasta, parisuhteesta, omasta päästä jne.. hiukan on siis kirjoittelut taas jääny mut lupaan skarppaa nyt oikeesti ja kunnolla! Toisaalta mitäpä sitä kirjottelee jos ei oo mitään muuta sanottavaa ku kiukkua ja kirosanoja.. mut nyt jotain hyvääkin.. :) Ainiin ja outlander on kans suuri syy siihen miks hävisin linjoilta. Hävisin aika totaalisesti sen sarjan matkaan, jos vinkkejä kaipaat niin kannattaa ehdottomasti kattoa! Aivan uskomaton sarja & rakkaustarina :) Meillä töissä on sellainen ihana Anna joka on jo pitkään jutellu et tarttis salille lähtä hänen kans. En oo oikeen salitreenaaja ollu ikinä mut toisaalta on sekin parempi kuin ei mitään joten vihdoin ja viimein suostuin. Tammikuussa tarttis alottaa, vielä on hiukan auki mihin me mennään. Ite haluaisin ehkä semmosen paikan missä on myös

Hellurei! Alotetaanpa vaikka viime viikonlopusta. Meillä oli miehen kanssa yhteistä aikaa & treffi-ilta. Käytiin syömässä ja vähän juomassa. Oli tosi kivaa vaikka ravintola mihin haluttiin alunperin olikin aivan täynnä. En tajunnu et oli joku joulun avaus-hässäkkä just sillon keskustassa joten pöytävaraus olis ollu tarpeellinen. Mentiin sit hiileen, ihan ok bbq-steak house. Syötiin purilaiset. Peten pekonihampista oli unohtunu pekonit mut sai ne sit kuitenkin :) ite söin tulisen purilaisen ja oli muuten todella tulinen vaikka vaihdoin siihen majonkin, mut silti todella hyvää! Kalja maistu kans. Juteltiin ja hengattiin koko ilta. Rakastan mun miestä, kiitos kun veit mut ulos! Sit mulla ol synttärit, täytin 29. Yök. En edes tajunnu et mulla on semmoset ennenku radiossa kerrottii et on marraskuun viimenen. No niissä ny ei mitää ihmeellistä ollukkaa, töitä vaan. Ens vuonna sit 30, wippii 🎉 Tiptaptiptap.. eilen oli pikkujoulut. Oltiin siljalla piknik-risteilyllä ja nyt on kyl

Sateista torstaita! Pahoittelut et on ton isänpäiväkirjotuksen jälkeen ollu hiljaista, oon ollu kipeenä ja edelleenkin todella uupunut koska mies on kipeenä myös, yskii kaikki yöt ja unenlaatu on mitä on.. Olin myös koko viime viikonlopun töissä joten eipä tässä paljon kirjoteltavaa oo nytkään.. Mietin tossa sopivasti kun lunta alko taivaalta tupruttaa edellisiltana et miksen mä pyöräile? Oon aina tykänny pyöräillä, oon vaan väkisin ajatellu et pitäis juosta tai mennä sinne salille.. miks pitäis ku voisin tehdä jotain mikä olis oikeesti kivaa. Luurit vaan korville, rokki soimaan ja päätä tyhjentämään.. joskus sitä ihminen on vaan niin hölmö, ratkasu ihan nenän eessä mut silti sitä ei ajattele. Paitsi sittenku tulee lunta taivaalta ja miettii mitä vois tehdä.. tässä kuva lenkiltä muutama ilta sitten, sillonkun sitä lunta tuli. Tosiaan harrastan valokuvausta jos en oo sitä kertonut aiemmin, oon harrastanu reilu 10-vuotta et mikään uus juttuhan tää ei oo. Käytiin eilen mun miehen

Viikonloppu vapaat oli ja meni.. Ja edellee vaan painaa ihan hullu väsymys mut oon silti saanu painon tipahtaa tasan 80kg! Wuhuu.  En oo jaksanu paljon kirjotella koska oon ollu viime aikoina tosi väsynyt ja on tuntunu vähän siltä ettei oo yksinkertaisesti ees mitään sanottavaa.. mut isänpäivä..  Eilinen oli aika rankka päivä vaikken ollu ajatellu et edes olis, oikeastaan en ollu ajatellu asiaa lainkaan.. edellisessä päivityksessä kerroin meidän enkelipojista jotka synnytin kesäkuussa. Aamu alkoi niinkin ihanissa fiiliksissä et halasin miestä sängyssä vielä ihan unipökkeryksissä ja kuiskaan "hyvää isänpäivää". Samaan aikaan tajuan, että se on surullisinta mitä mä olen elämässäni koskaan vielä sanonut, ollaanhan me isä & äiti. Meidän lapsista vaan tuli enkeleitä. Itkuhan siitä tuli. Kummallekin. On kamalaa joutua katsomaan vierestä toisen surua ja tuskaa, ihmisen jota rakastat eniten koko maailmassa, ihmisen jonka et ikinä haluaisi joutuvan sellaista kokemaan. Se

Heipparallaa! Joku saatto ehkä huomatakki et vaihdoin blogin nimeä, koska oon kirjotellu aika paljon kaikesta. Vähän niinku pitäisin päiväkirjaa itelleni ja näin aion myös jatkaa.. laihduttamisesta tuun puhumaan jatkossakin mut niin myös kaikesta muustakin. Lähinnä miks päätin muuttaa blogin agendaa on se et olin keväällä raskaana enkä laittanut mitään raskausoireita ylös, en pitänyt mitään kirjaa mistään ja sitten kun menetettiin pojat 22+ ? ja synnytin, kävin läpi elämän rankimman kokemuksen mitä kukaan vanhempi voi koskaan käydä ja mulla ei oo siitä muistissa mitään enkä muista juuri mitään. En tiiä pystyisinkö mä siitä ajasta edes vielä lukemaan, mutta olis se kiva jos olis jotain laittanu ylös niin olis edes se mahdollisuus.. Raskaus jo itsessään oli mulle pelottavin asia mitä oon koskaan, ikinä tehnyt ja sitten se päättyi ihan väärin.. jos vielä joskus olen raskaana niin luulen et tää blogi saattaa vähän painottua enemmän siihen kuin laihdutukseen :) saatan joskus myöhemm

Ihanaa uutta viikkoa! Viime viikolla ei tosiaan paljon laihduteltu, motivaatiota ei löytyny juuri mihinkään muuhun kuin nukkumiseen. Tänäänkin on väsyttäny todella paljon. Söin kuitenkin töissä rahkaa & mansikkakiisseliä sekä täysjyväpasta-salaattia jossa oli jauhelihaa ja papuja :) En onneks lihonnu juurikaan takas päin viime viikon aikana et ilmeisesti toi pienikin liikkuminen koirien kanssa auttaa johonkin. Tänään on kyl taas pakko raahautua tolle pidemmälle lenkille..  Sais kyllä sataa hiukan lunta ja tulla pikku pakkanen, sillon oon paljon virkeämpi. Tosin tällä sadekelilläki oon normaalisti virkeempi mitä kesällä. Nyt muutamana päivänä kun oon heränny herätyskelloon on mun syke noussu ja iskeny hirvee hiki, toivottavasti en oo kipeeks tulossa. Eilen aamulla olin kyllä aika flunssanenkin, hmm... Se toisaalta selittäis tätä väsymyksen määrääkin. Petellä piti olla kesälomaa mut se joutu lähtee keikalle, oon nyt pari päivää yksin kotona ja kääk, kylläpäs sitä onki ikävä

..niin ei vaan kiinnosta! Alkuun voi kai heti pahoitella kun en oo kirjottanu koko viikkoon. Motivaatio tähän viikkoon on ollut täysin kadoksissa eikä ole juuri kiinnostanut mikään. En oo jaksanu kirjotelakkaan kun ei tällä viikolla kehtaa ees sanoa et olis muka laihduttanu. Ruokavalinnat on ollu aika shittiä, alkuviikon tonnikalasalaattia lukuunottamatta.. eilen syötiin illalla finger foodia kotona, juotiin muutamat ja katottiin uusin pirates of the carribean, oli hyvä. Parisuhdeaikaa taas välillä, oli kivaa :)  Tänään taas, pitäis töihin jaksaa ja kappas kun aamusta asti semmonen laiska, ei kiinnostais -fiilis.  Sain mä sentään pyykit koneeseen, tiskasin muutaman tiskin.. kyllä mä koirienkin kanssa mettään meen ennen töitä, se on mun päänkin kannalta tarpeellista kun on tämmönen olotila mikä nyt on. En sen enempää jaarittele nyt mitään kun ei oo juuri mitään kirjoitettavaa. Paino on pysyny samassa kuitenkin vaikka onkin ollu harvinaisen paska viikko..

Heipparallaa! Oi, viikonloppu aamut on ihan mun lemppareita vaikka joutuiskin töihin.. ihan sama onko aamu vai iltavuoro koska saa silti nukkua pidempään. Huomenna on vapaapäivä, me vietetään "petipäivää".. Tarkoittaa meillä siis sitä, että suunnitelmissa ei oo käytännössä juuri muuta kuin pedissä möyrimistä ja oleilua verkkareissa pisin päivää. Huomenna tosin on poikkeus, koska meidän on pakko  saada eteiseen matot, koirista tulee tällä hetkellä ihan järkyttävä määrä kuraa, unohtamatta meidän kenkiä. Laminaatti ei oikeen tykkää. Lähdin kirjoittelemaan alkuperäisestä aiheesta minkä takia tän blogin alotin eli laihduttamisesta. Oon nyt siis viikon ollu laihiksella, enkä edelleenkään oo tehny juuri muuta kuin hiukan miettiny mitä syön ja rämpiny koirien kans pidempiä lenkkejä, keleistä riippumatta. Noi staffit on kyl ollu vähän sitä mieltä et harrastan eläinrääkkäystä kun vaatteita he ei suostu pukemaan. Pieniä marttyyreja on lenkeillä olleet. Välillä pelottaa et voiko niid

Tässähän tää laihis sujuu mukavasti.. iltapalaks hiukan glögiä, valkohomejuustoa, chili-savujuustoa & muutama pala geishaa. Huominen menee aamusta iltaan töissä. kai nää on ennenaikaiset perjantaiherkut kun huomenna ei kerkiä nauttimaan mistään muusta kuin töistä. Kivaa viikonloppua kaikille! :)

Moikka! Hei, oon ollu "laihiksella" vasta ihan muutamia päiviä enkä oikeastaan oo kerenny asian eteen tekemään vielä juurikaan muuta kuin hiukan kattomaan mitä syön ja oon lenkkeilly pidempiä lenkkejä koirien kanssa ja sit tosiaan lauantaina kiipesin sinne laskettelumäelle. Siitä edellisessä postauksessa. Ajattelin et jaksaisin tässä viikon aikana ladata sen kuntosalikortin. Mut.. Eilinen meni aika koomassa kun olin sunnuntaina iltavuorossa mun kakkosduunissa ja ykköstyössä työpäivät on ma-pe 5.30-13.oo, herätys siis joka aamu 4.45. Tänään taas oli töissä niin järkyttävä kiire et  oon edelleen ihan poikki. Eilen jaksoin raahautua koirien kanssa reilulle lenkille kuitenkin illalla ja tänään olis tarkotus tehdä sama. Sillon vielä kun olin jonkinlaisessa kunnossa lenkkeilin koirien kanssa joka päivä ainakin yhden reilu tunnin lenkin + muut lenkkeilyt ja kuntoilut päälle. Joojoo, kuulostaa taas tekosyyltä et miksen oo muka kerenny/jaksanu ees ladata ko.korttia. Kyllä mä vielä

Ah, ihana syksy! Mulla on ollu tänään vapaapäivä, pitkästä aikaa semmonen vapaa ettei oo mitään ohjelmaa. Periaatteessa. Nää päiväthän kuluu normaalistikin siivoillessa ja koirien kanssa lenkkeillessä. Tänään oon näiden lisäksi kivunnut laskettelumäen ylös. Asutaan aika lähellä hirvensalon hiihtokeskusta. Meinasin kuolla. Lähestulkoon ainakin, puolessa välissä matkaa alko tuntuu etten pääse eteenpäin enään. Pakko oli mennä. En luovuta, enkä luovuttanukkaan. Pääsin ylös ja pääsin alaskin. Tätä mäkee olis tarkotus tahkoo ainaki muutaman kerran viikkoon ennenku lumet tulee. Salikortti pitäis varmaan kanssa ladata ens viikolla. Vasta kaks viikkoo sitäkin lykänny..  Oltiin koirien kanssa myös tosiaan metsässä. Tässä mun tohelot: 9-vuotias lapinkoira Mini, 6-vuotias staffinarttu Fondi ja 3-vuotias staffinarttu Muusa. Muusa on Fondin pentu & musta versio. Nyt ruoka uunissa. Tänään meillä syödään kanttarellipossua. Mies saa ranskalaisia ja mulle kasviksia/salaattia. Ihana va

Moikka! Olen siis tosiaan vajaa 30-vuotias nainen jota koulukiusattiin ylä-asteella ulkonäön takia ja se on kai vaikuttanut siihen kuinka ulkonäkökriittinen olen ollut t itseäni kohtaan. Amiksen aloittaessa painoin 46,5kg. Olen 160cm pitkä. Amiksen lopulla painoin 64kg ja se oli sen ikäiselle tytölle järkyttävä takaisku, kuinka minusta tuli näin lihava?! Aloin laihduttaa.. Laihdutin, kunnes enää eräänä päivänä en syönyt muuta kuin vihreää salaattia, tomaattia, kurkkua. Join vettä ja maitoa. En syönyt ikinä mitään herkkuja, en juonut limsaa, en edes mehuja. Halusin vain olla taas kaunis. Laihduinkin. Puolessa vuodessa paino tipahti takaisin 49kg, mutta se ei enää sopinutkaan mun kropalle. Väsyin, olin jatkuvasti väsynyt. Nukuin pukuhuoneen lattialla töissä ennenkuin uskalsin lähteä ajamaan autolla takaisin kotiin. Mulla oli kylmä, helvetin kylmä. Havahduin vasta kun pyörryin erään työpäivän jälkeen suihkussa ja löin naamani lavuaarin reunaan.  Mun oli pakko parantua, mun on pakko sy