Siirry pääsisältöön

ihanaa joulua!!

Heipparallaa!

Hei, anteeks nyt heti alkuunsa, että oon hävinnyt ihan totaalisesti linjoilta. Miten sen nyt sanois.. On ollu vähän joulustressiä, lahjastressiä, rahastressiä, stressiä kropasta, parisuhteesta, omasta päästä jne.. hiukan on siis kirjoittelut taas jääny mut lupaan skarppaa nyt oikeesti ja kunnolla! Toisaalta mitäpä sitä kirjottelee jos ei oo mitään muuta sanottavaa ku kiukkua ja kirosanoja.. mut nyt jotain hyvääkin.. :) Ainiin ja outlander on kans suuri syy siihen miks hävisin linjoilta. Hävisin aika totaalisesti sen sarjan matkaan, jos vinkkejä kaipaat niin kannattaa ehdottomasti kattoa! Aivan uskomaton sarja & rakkaustarina :)

Meillä töissä on sellainen ihana Anna joka on jo pitkään jutellu et tarttis salille lähtä hänen kans. En oo oikeen salitreenaaja ollu ikinä mut toisaalta on sekin parempi kuin ei mitään joten vihdoin ja viimein suostuin. Tammikuussa tarttis alottaa, vielä on hiukan auki mihin me mennään. Ite haluaisin ehkä semmosen paikan missä on myös ryhmäliikuntamahdollisuus, tykkään hirveesti bodypumpista ja muistakin semmosista toiminnallisista treeneistä niin semmonen sali olis mulle ihan paras :) mut katsotaan mihin mennään. Mä sain nyt ainaki taas kipinän tehdä asian eteen jotain, ehkä jopa jo odottaa et vuosi vaihtuu, tää ei oo ollu mikää paras vuosi. Henkisesti helvetin raskas ja sen myötä on vähän painokin karttunut tässä vikalla puoliskolla.

Pyysin joululahjaksi mieheltä jumppakeppiä, gymstickiä, voimistelukeppiä mikä lie. Olin joskus vuosia sitten sellaisessa keppijumpassa kun mulla on niska ja selkä aina aivan jumissa ja siellä meinas taju lähtä kun veri pääs kiertää. Sen ja youtuben avulla olis tarkotus myös kotona hiukan saada jotain aikaan ja ehkä kroppaa auki. Pakko alkaa panostaa itteeni, oon totaalisen väsynyt jatkuvasti ja turhautunut. Rahaa on pakko löytyä omaan hyvinvointiin. 


Joulufiiliskin oli tässä aika hukassa tuon suunnattoman vitutuksen takia. Nyt sekin onneksi tuntuu jostain hiukan hiipivän ja fiilis alkaa olla taas parempi. Kiva nähdä perhettä pitkästä aikaa, kummankin puolelta. Omaani nään vielä vähemmän mitä miehen. Osittain johtuu toki siitäkin et ollaan hajauduttu ympäri suomea mut jouluisin ollaan yhdessä. Ainakin suurin osa.

Ei mulla tässä nyt sen enempää mitään, valoa taas tunnelin päässä ja kyllä se tästä. Vuosi 2017 on ihan just ohi, onneksi. Vuosi 2018 on varmasti parempi! :) 

Ihanaa joulua kaikille! <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5-vuotta sitten..

Viis vuotta sitten syyskuun alussa aloin odottaa Ellaa. Tilanne oli aika sekava ja ainoa asia jonka tiesin on se et tän lapsen haluan pitää vaikkei olosuhteet ollu mitkään parhaimmat. Olin juuri eronnut elämäni rakkaudesta ja aloin odottaa ihmiselle jota en edes tuntenut. Ekan raskauskuukauden aikana kävi hyvin selväksi et musta tulee yksinhuoltaja. Alku oli vaikeeta. Mä itkin ja itkin et mikä järki täs kaikessa on. Vuoteen en tullut poikien isälle uudelleen raskaaksi ja sit heti eron jälkeen *olet raskaana*.. 9 kuukauden päästä tuo valontuoja jota silloin niin pelkäsin täyttää jo 5v. Viis vaikeaa mut ihanaa vuotta hän on ollut minun. Ultrassa jo sanoivat et "pitäähän tytöllä vähän luonnetta olla ja et hän on vallan söpö".. tietäisipä tää ultraaja miten oikeassa olikaan. Aina elämässä ei oo helppoa, joskus jopa miettii et haluais elämässä tehtyjä valintoja muuttaa mut lapset ei oo ne valinnat joita haluaisin muuttaa. Miten paljon vahvempi, ymmärtäväisempi ja parempi ihminen o

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat

On siis kevät.. Oliskin..

Hyvää uuttavuotta hei!  Tammikuu on taittunu loppukuuhun, vihdoin. Ens viikon maanantaina mulla on rakenneulta enkä oikein osaa sanoa et mimmosia fiiliksiä se mussa aiheuttaa. Toisaalta oon tosi onnellinen et tänne asti ollaan päästy ja saan kohta tietää kumpaa odotan mut mitä jos jotain onkin vialla? En oo oikeen vieläkään uskaltanu antaa itteni ees ymmärtää sitä et oon raskaana kun liikkeitäkään en vielä suoranaisesti tunne. Kaks viikkoa ja ollaan poikien syntymäviikoilla. Mä oon kohta pidemmällä raskaana mitä oon koskaan ollut. Kai sitä sitte ymmärtää mitä tuli tehtyä kun synnärillä saa lapsen syliinsä. Ekat ajatukset siitäkin et voisko tän nyt vielä perua on ilmaantunut takaraivoon kummittelemaan. Mitä jos oonkin ihan paska ja epäonnistun kaikessa, mitä jos se mun vauva ei sitten tykkääkkään musta ja sillä on ainoastaan mut. No ei kai sille sitten mitään voi :D Teininä se tuskin tykkäis kummastaakaan jos muhun yhtään tulee. Onneks siihen on vielä aikaa. Lähinnä miks lähdin