Siirry pääsisältöön

Tavoitevaatteet..


Tiiättekö sen fiiliksen kun joku tavotevaate mahtuu taas päälle! Ihan mahtavaa. Mulla oli "tavotetakki" jonka kylläkin ostin helmikuussa ennen sitä mun kortin menetystä, pyöräilyä varten sen ostin ja alkuun se meni just ja just kiinni, oli siis todella ahdistava eikä sitä sillon kovilla pakkasilla voinu käyttääkään kun on softshell tms.. jokatapauksessa toivoin et menisin kortittomuus aikana jo niin paljon kasaan et se olis edes sopiva. En muista miten siinä kävi kun hirveesti ei tullu niillä keleillä sit enää fillaroitua joten takki jäi kaappiin. Nyt on ollu jo onneks aika lämmintä ja fillarikelit loistavia. Viime viikolla kävin kaks kertaa salilla ja sit viikonloppuna pyöräilin 15km (kävin kaupassa), tällä viikolla oon käyny kaks kertaa salilla ja eilen pyöräilin töihin 8,5km. Ukko kävi sit yöllä hakemassa. Tänäänkin mun piti salille mennä mut päätinkin pitää ihan puhtaan lepopäivän. En tee mitään. Mun molemmat työtkin on seisoma/juoksutyötä joten vaikka olis välipäiviä salista on jalat varsinkin jatkuvasti käytössä joten tänään vaan relax, eka päivä kolmeen viikkoon joten ehkä tulee kropallekki tarpeeseen.. tosin nyt aamupäivän jo löhöilleenä on semmonen fiilis et jotain pitäis tehdä joten pieni muutos aivoissa on tapahtunut jo, peruslaiskuus on väistymässä.. (imurointia olis tiedossa kyllä vielä).. mut siis palatakseni tähän takkii, se on sopiva!! Yläosasta ehkä jo aavistuksen isohkokin 🎉🎉 hyvä minä!


Joo, lakanapyykkiä olis.. älkää antako sen häiritä, emmäkään anna 😂
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5-vuotta sitten..

Viis vuotta sitten syyskuun alussa aloin odottaa Ellaa. Tilanne oli aika sekava ja ainoa asia jonka tiesin on se et tän lapsen haluan pitää vaikkei olosuhteet ollu mitkään parhaimmat. Olin juuri eronnut elämäni rakkaudesta ja aloin odottaa ihmiselle jota en edes tuntenut. Ekan raskauskuukauden aikana kävi hyvin selväksi et musta tulee yksinhuoltaja. Alku oli vaikeeta. Mä itkin ja itkin et mikä järki täs kaikessa on. Vuoteen en tullut poikien isälle uudelleen raskaaksi ja sit heti eron jälkeen *olet raskaana*.. 9 kuukauden päästä tuo valontuoja jota silloin niin pelkäsin täyttää jo 5v. Viis vaikeaa mut ihanaa vuotta hän on ollut minun. Ultrassa jo sanoivat et "pitäähän tytöllä vähän luonnetta olla ja et hän on vallan söpö".. tietäisipä tää ultraaja miten oikeassa olikaan. Aina elämässä ei oo helppoa, joskus jopa miettii et haluais elämässä tehtyjä valintoja muuttaa mut lapset ei oo ne valinnat joita haluaisin muuttaa. Miten paljon vahvempi, ymmärtäväisempi ja parempi ihminen o
Lähetä kommentti
Lue lisää

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat
Lähetä kommentti
Lue lisää

Raskauden alku, parisuhteen lopullinen loppu.

Jos jatkais tohon eiliseen suureen paljastukseen liittyen vielä, niinku varmaan tuun jatkamaan melko montakin blogikirjotusta tästä eteenpäin.. Tää oli myös yks syy siihen miks mä paljastin asian näin pian, pojista en juuri mitään laittanu ylös ja jälkeenpäin se harmittaa aivan hulluna joten tästä nyt haluan kirjoittaa, siksikin, että todella odotan yksin. Olen nyt viikolla 12+0 joten pahin keskenmenonriskiaika on kai ohitettu. Isä on tietoinen tästä kaikesta joten tiedän kyllä kuka isä on, hän ei vain omasta halustaan halua olla mukana ja kunnioitan sitä. Keskeytys ei ollut mulle vaihtoehto joten mielestäni hänellä on myös oikeus valita niinkuin minäkin valitsin. Tätä en aio sen enempää puida kenenkään kanssa. Läheisten ystävien kanssa tästä on toki kahvikuppien äärellä puhuttu mut se riittää mulle ja tämä tästä saa riittää nyt teille. Haluaisin hiukan siis enemmän vielä avata sitä, että miltä musta on tuntunut ensimmäisen positiivisen raskaustestin jälkeen. Hämmentyneeltä tottaka
Lähetä kommentti
Lue lisää