Siirry pääsisältöön

First bite.. 🍏

Heiii!

Niinkuin otsikoista vois jo jotain päätellä niin jotain on tehty ekaa kertaa, mut ei sitä ;) ..eli siis salilla kävin, gogo express skanssissa, liityin sinne jo lauantaina mut työhommelit vei sen verran aikaa etten päässytkän kun vasta tänään. No eniveis, millanen se sali sitten oli? No ihan LOISTAVA! Ensinnäkin naurettavan halpa, 18€ liittymismaksu ja 18€/kk. Tällä maksulla on käytettävissä kaikki suomessa olevat gogot. Laitteita on paljon, lämmittely alueella on monta juoksumattoa ja muita laitteita, tarpeeksi ja varmasti jokaiselle on vapaana joku aina. Laitteet noin muuten jatkoi samaa rataa, painopakkalaitteita (joita ite suosin) oli todella paljon, suosin lähinnä näitä siksikin et näissä on melko vaikea tehdä liike väärin jos vain seuraa ohjeita. Tykkään levypainojen kans sählätä lähinnä sillonkun otetaan tanko kyykkyihin ja askelkyykkyihin. Muuten pärjään ja tykkään käyttää noita painopakkoja, jes! Siinä ku punnersin jalkaprässiä naama punasena jalat täristen niin mietin miks taas lykkäsin tätä niin kauan. Mähän tykkään käydä salilla. Ehkä se on vaan se peruslaiskaluonne. Mut nyt on jäsenyys vuodeks joten tää peruslaiskaluonne täytyy pakata laatikkoon ja jättää sinne. Fiilis eka kerran jälkeen siis aivan loistava, niinku monen muunki ekan kerran jälkeen :D lisäplussaa gogo express saa lukoista, oma lukko toki kandee olla mut jos se häviää tai ei just ekalla kerralla löydy taskusta niin saat lukon lainaan sun salikorttia vastaan. Kortti siis jää kassalle pantiks ja saat sen takas kun palautat lukon. Motivuksella lukon lainaaminen maksoi. Jos sitä sit vähän iltapalaa ja nukkuu, huomenna taas töitä! Pistelen tähän perään vähän kuvia viikonlopun aamupaloista, nam 🍴 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5-vuotta sitten..

Viis vuotta sitten syyskuun alussa aloin odottaa Ellaa. Tilanne oli aika sekava ja ainoa asia jonka tiesin on se et tän lapsen haluan pitää vaikkei olosuhteet ollu mitkään parhaimmat. Olin juuri eronnut elämäni rakkaudesta ja aloin odottaa ihmiselle jota en edes tuntenut. Ekan raskauskuukauden aikana kävi hyvin selväksi et musta tulee yksinhuoltaja. Alku oli vaikeeta. Mä itkin ja itkin et mikä järki täs kaikessa on. Vuoteen en tullut poikien isälle uudelleen raskaaksi ja sit heti eron jälkeen *olet raskaana*.. 9 kuukauden päästä tuo valontuoja jota silloin niin pelkäsin täyttää jo 5v. Viis vaikeaa mut ihanaa vuotta hän on ollut minun. Ultrassa jo sanoivat et "pitäähän tytöllä vähän luonnetta olla ja et hän on vallan söpö".. tietäisipä tää ultraaja miten oikeassa olikaan. Aina elämässä ei oo helppoa, joskus jopa miettii et haluais elämässä tehtyjä valintoja muuttaa mut lapset ei oo ne valinnat joita haluaisin muuttaa. Miten paljon vahvempi, ymmärtäväisempi ja parempi ihminen o

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat

On siis kevät.. Oliskin..

Hyvää uuttavuotta hei!  Tammikuu on taittunu loppukuuhun, vihdoin. Ens viikon maanantaina mulla on rakenneulta enkä oikein osaa sanoa et mimmosia fiiliksiä se mussa aiheuttaa. Toisaalta oon tosi onnellinen et tänne asti ollaan päästy ja saan kohta tietää kumpaa odotan mut mitä jos jotain onkin vialla? En oo oikeen vieläkään uskaltanu antaa itteni ees ymmärtää sitä et oon raskaana kun liikkeitäkään en vielä suoranaisesti tunne. Kaks viikkoa ja ollaan poikien syntymäviikoilla. Mä oon kohta pidemmällä raskaana mitä oon koskaan ollut. Kai sitä sitte ymmärtää mitä tuli tehtyä kun synnärillä saa lapsen syliinsä. Ekat ajatukset siitäkin et voisko tän nyt vielä perua on ilmaantunut takaraivoon kummittelemaan. Mitä jos oonkin ihan paska ja epäonnistun kaikessa, mitä jos se mun vauva ei sitten tykkääkkään musta ja sillä on ainoastaan mut. No ei kai sille sitten mitään voi :D Teininä se tuskin tykkäis kummastaakaan jos muhun yhtään tulee. Onneks siihen on vielä aikaa. Lähinnä miks lähdin