Siirry pääsisältöön

Perjantai 13, oli nimensä veroinen..

Heiii, värjäsin hiukset tällä viikolla, oranssin-punaseks.. sopii, eikö? 

Jooooooo-o, nyt sängyssä jo valmiina nukkumaan et tääkin päivä joskus sais päätöksensä. Päivä alkoi tosiaan niinkin timattisesti et auto hajos. Kaasu ei enää reagoinu ja se sammuki yhteen risteykseen kun olin matkalla töihin, melkosta kenguruajoa se sitte sen jälkeen oli kunnes loppui kokonaan. Onneks pääsin kuitenkin työpaikan pihaan asti 👌 Töissä nyt sattu ja tapahtu vähän kaikenlaista, ensimmäiset aamupala asiakkaat kaato kahvit pisin pöytiä ja tuolia, tässä kohtaa kai sitä ajatteli et hei - ei tää päivä voi ku enää parantua.. Väärässä olin. Uuneja pestessä vedin sormen lähestulkoon poikki (yhtään liiottelematta) ;) ja verta tuli, laastarinkin läpi.. noh, eipä siinä. Näitä palovammoja ja haavoja nyt kokkina tulee millon mistäkin. Pääsin töistä, hilpasin jopa muutama minuutti aikasemmin et kerkesin bussiin - koska auto. Kerkesin bussiin ihan kivasti, seuraavaanki bussiin oisin kerenny jos olisin seisonu oikeella pysäkillä vaan en seisonu ja tajusin sen muutaman minuutin liian myöhään. Eiku heselle juomaan kahvia ja oottelee seuraavaa ☕ .. Vihdoin pääsin kotiin! Eiku päiväunille, tekipä hyvää vaikkakin unet oli aika mielenkiintosia.. Koirien kans lenkkikin meni ihan kivasti ja ulkona oli jo tosi kesäinen kelikin.. sitten tuli aika tehdä mudcakea jonka jo eilen suunnittelin tälle päivälle mut ei sekään sit tietenkään voinu mennä ihan niinku piti..

Noh, okei.. olihan se vasta 30-vuotta vanha peli 😂 
Mudcake onneks on aika anteeks antava leivos, emmä tiiä voiko siinä ees epäonnistua. Mudcake oli siis hyvää, ilma oli kaunis ja lämmin et ei kai tää niin paska päivä sit kuitenkaan. Eilinen salitreeniki oli menny perille ku kyykystä ei meinaa ylös päästä ja noin muutenkin on vähän väsynyttä lihaa. Huomenna pitäis taas salille tai sit toisaalta fillarilenkkiki vois tehdä hyvää. Auringonkin pitäis porottaa ☀

Hyvää yötä 💤
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5-vuotta sitten..

Viis vuotta sitten syyskuun alussa aloin odottaa Ellaa. Tilanne oli aika sekava ja ainoa asia jonka tiesin on se et tän lapsen haluan pitää vaikkei olosuhteet ollu mitkään parhaimmat. Olin juuri eronnut elämäni rakkaudesta ja aloin odottaa ihmiselle jota en edes tuntenut. Ekan raskauskuukauden aikana kävi hyvin selväksi et musta tulee yksinhuoltaja. Alku oli vaikeeta. Mä itkin ja itkin et mikä järki täs kaikessa on. Vuoteen en tullut poikien isälle uudelleen raskaaksi ja sit heti eron jälkeen *olet raskaana*.. 9 kuukauden päästä tuo valontuoja jota silloin niin pelkäsin täyttää jo 5v. Viis vaikeaa mut ihanaa vuotta hän on ollut minun. Ultrassa jo sanoivat et "pitäähän tytöllä vähän luonnetta olla ja et hän on vallan söpö".. tietäisipä tää ultraaja miten oikeassa olikaan. Aina elämässä ei oo helppoa, joskus jopa miettii et haluais elämässä tehtyjä valintoja muuttaa mut lapset ei oo ne valinnat joita haluaisin muuttaa. Miten paljon vahvempi, ymmärtäväisempi ja parempi ihminen o
Lähetä kommentti
Lue lisää

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat
Lähetä kommentti
Lue lisää

Raskauden alku, parisuhteen lopullinen loppu.

Jos jatkais tohon eiliseen suureen paljastukseen liittyen vielä, niinku varmaan tuun jatkamaan melko montakin blogikirjotusta tästä eteenpäin.. Tää oli myös yks syy siihen miks mä paljastin asian näin pian, pojista en juuri mitään laittanu ylös ja jälkeenpäin se harmittaa aivan hulluna joten tästä nyt haluan kirjoittaa, siksikin, että todella odotan yksin. Olen nyt viikolla 12+0 joten pahin keskenmenonriskiaika on kai ohitettu. Isä on tietoinen tästä kaikesta joten tiedän kyllä kuka isä on, hän ei vain omasta halustaan halua olla mukana ja kunnioitan sitä. Keskeytys ei ollut mulle vaihtoehto joten mielestäni hänellä on myös oikeus valita niinkuin minäkin valitsin. Tätä en aio sen enempää puida kenenkään kanssa. Läheisten ystävien kanssa tästä on toki kahvikuppien äärellä puhuttu mut se riittää mulle ja tämä tästä saa riittää nyt teille. Haluaisin hiukan siis enemmän vielä avata sitä, että miltä musta on tuntunut ensimmäisen positiivisen raskaustestin jälkeen. Hämmentyneeltä tottaka
Lähetä kommentti
Lue lisää