Siirry pääsisältöön

Välipäivitys kropan tilanteeseen.. 💪

Tästä ei tuu pitkä julkaisu, lähinnä muutama valokuva taas et pysytään kartalla missä mennään.. Tie on pitkä ja kivinen tai ainakin oli. Joulukuussa mulla tais viimestään mennä hermo siihen pöhöttyneeseen pallovartaloon ja siitä sit pikkuhiljaa oon koittanu saada mieltäkin mukaan tähän hommaan. Tammikuussa en käytännössä tehny asian eteen juuri muuta kuin pidempiä lenkkejä koirien kanssa ja koitin vartioida syömistä. Helmikuussa mulla ei ollu sitä ajokorttia joten pyöräilin sen 20km päivässä ainakin kolme kertaa viikossa. Aika hyvin sain järkättyä kyytejä paskoilla keleillä ja laiskuuttaankin. Maaliskuu meni taas aika pitkälti sairastellessa joten sillonkaan en tehny asian eteen juuri mitään. Viikko sitten liityin vihdoin sinne salille! Oon käyny tiistaina ja torstaina, eilen olin kahdessa työvuorossa niin ei päässyt, tänään ja huomenna kans töissä mut maanantaina sitten taas. Ihan hyväkin et tulee kolmen päivän tauko tähän niin pääsee lihakset palautumaan. Vaikkakin alku on  nyt parempi kun oli toi fillarointikausi tossa! Paino on edelleen siinä 82kg, jossain vaiheessa se kai kävi jo alempanakin mut tämmöstä se sit on kun pomppii ton jaksamisen kanssa ees taas. Mut tässä siis niitä kuvia missä tällä hetkellä mennään. Oon ihan tyytyväinen vaikka matkaa on vielä hurjasti. Reidet & perse on se suurin ongelmakohta, kirjaimellisesti suurin 😅 Ihanaa viikonloppua hei kaikille, täällä tuli aurinkokin taas käymään 😊




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5-vuotta sitten..

Viis vuotta sitten syyskuun alussa aloin odottaa Ellaa. Tilanne oli aika sekava ja ainoa asia jonka tiesin on se et tän lapsen haluan pitää vaikkei olosuhteet ollu mitkään parhaimmat. Olin juuri eronnut elämäni rakkaudesta ja aloin odottaa ihmiselle jota en edes tuntenut. Ekan raskauskuukauden aikana kävi hyvin selväksi et musta tulee yksinhuoltaja. Alku oli vaikeeta. Mä itkin ja itkin et mikä järki täs kaikessa on. Vuoteen en tullut poikien isälle uudelleen raskaaksi ja sit heti eron jälkeen *olet raskaana*.. 9 kuukauden päästä tuo valontuoja jota silloin niin pelkäsin täyttää jo 5v. Viis vaikeaa mut ihanaa vuotta hän on ollut minun. Ultrassa jo sanoivat et "pitäähän tytöllä vähän luonnetta olla ja et hän on vallan söpö".. tietäisipä tää ultraaja miten oikeassa olikaan. Aina elämässä ei oo helppoa, joskus jopa miettii et haluais elämässä tehtyjä valintoja muuttaa mut lapset ei oo ne valinnat joita haluaisin muuttaa. Miten paljon vahvempi, ymmärtäväisempi ja parempi ihminen o
Lähetä kommentti
Lue lisää

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat
Lähetä kommentti
Lue lisää

Raskauden alku, parisuhteen lopullinen loppu.

Jos jatkais tohon eiliseen suureen paljastukseen liittyen vielä, niinku varmaan tuun jatkamaan melko montakin blogikirjotusta tästä eteenpäin.. Tää oli myös yks syy siihen miks mä paljastin asian näin pian, pojista en juuri mitään laittanu ylös ja jälkeenpäin se harmittaa aivan hulluna joten tästä nyt haluan kirjoittaa, siksikin, että todella odotan yksin. Olen nyt viikolla 12+0 joten pahin keskenmenonriskiaika on kai ohitettu. Isä on tietoinen tästä kaikesta joten tiedän kyllä kuka isä on, hän ei vain omasta halustaan halua olla mukana ja kunnioitan sitä. Keskeytys ei ollut mulle vaihtoehto joten mielestäni hänellä on myös oikeus valita niinkuin minäkin valitsin. Tätä en aio sen enempää puida kenenkään kanssa. Läheisten ystävien kanssa tästä on toki kahvikuppien äärellä puhuttu mut se riittää mulle ja tämä tästä saa riittää nyt teille. Haluaisin hiukan siis enemmän vielä avata sitä, että miltä musta on tuntunut ensimmäisen positiivisen raskaustestin jälkeen. Hämmentyneeltä tottaka
Lähetä kommentti
Lue lisää