Heavy reality

Kun sä tapaat uuden ihmisen on kaikki uutta ja jännää, tutustutaan, ihastutaan ja rakastutaan. Mut mihin me sitten loppujen lopuksi rakastutaankaan ja vielä niin pian? Jokainen meistä on varmaan tavannut elämässään ainakin kerran, jotkut useammin sen yhden, yhden joka saa sydämen tykyttämään hieman eri tavalla, perhosia vatsaan ja vaan toivot, että kelpaat. Parisuhteen alussa sä katsot sitä toista ihmistä aika vaaleanpunaset lasit silmillä, kuuntelet kun se kertoo itsestään ja menneisyydestään vaikkei sillä menneisyydellä oo mitään väliä, te ootte siinä nyt ja menossa yhdessä eteenpäin. Kuuntelet kuinka se jossain kohtaa alkaa kertomaan sulle miten sä oot erilainen mitä kukaan muu, kuinka sä oot just se oikee ja täydellinen eikä se aio päästää susta koskaan irti. Kaikki on helppoa ja ihanaa. Sulle kerrotaan et olis kiva mennä naimisiin, saada lapsia. Puhutaan lasten nimistä ja häiden tarjoiluista. Ollaan semmosessa omassa pienessä kuplassa. Kaikki tää on niin helppo nähdä ja me

Jos jatkais tohon eiliseen suureen paljastukseen liittyen vielä, niinku varmaan tuun jatkamaan melko montakin blogikirjotusta tästä eteenpäin.. Tää oli myös yks syy siihen miks mä paljastin asian näin pian, pojista en juuri mitään laittanu ylös ja jälkeenpäin se harmittaa aivan hulluna joten tästä nyt haluan kirjoittaa, siksikin, että todella odotan yksin. Olen nyt viikolla 12+0 joten pahin keskenmenonriskiaika on kai ohitettu. Isä on tietoinen tästä kaikesta joten tiedän kyllä kuka isä on, hän ei vain omasta halustaan halua olla mukana ja kunnioitan sitä. Keskeytys ei ollut mulle vaihtoehto joten mielestäni hänellä on myös oikeus valita niinkuin minäkin valitsin. Tätä en aio sen enempää puida kenenkään kanssa. Läheisten ystävien kanssa tästä on toki kahvikuppien äärellä puhuttu mut se riittää mulle ja tämä tästä saa riittää nyt teille. Haluaisin hiukan siis enemmän vielä avata sitä, että miltä musta on tuntunut ensimmäisen positiivisen raskaustestin jälkeen. Hämmentyneeltä tottaka

Sit olis tiedossa helvetin sekava blogikirjotus.. Oon sulatellu tätä asiaa ite nyt muutaman kuukauden, rämpiny melkosessa tunnemyräkässä. Miettiny kerronko ees ikinä. Itkeny, nauranu, kaikki on ollu vaan aivan helvetin sekasin. Viimestään nyt mun piti käsitellä mun ero kunnolla ja lopullisesti ja sitähän mä oon tehny. Oon ollu surullinen, helvetin surullinen mut samaan aikaan myös onnellinen. Oon ollu super väsyny ja jälleen kerran miettiny et mikä tarkotus millään oikeesti on. Miksei asiat vaan joskus vois mennä niinkuin ite toivoo ja haluaa. Ei, se ketä kirjotti mun elämän kulun oli joko helvetin kännissä tai muuten mieleltään sairas. Älkääkä nyt luulko ettenkö olis onnellinen. Olen, aivan hemmetin vaikkei tää nyt taaskaan menny just niinku olin aatellu mut mikäpä menis ja jos mun elämää noin muuten ajattelee nii täähä o just eikä melkeen niinku kuulukin..  Tekis mieli kirjottaa tähä ny joku hyvä läppä jostai kuolettavasta sukupuolitaudista mut en viitti. Haluaisin vielä joskus m

Kolmenkympinkriisi.. Ei oo häävi. Tai ylipäänsä kriisi omasta elämästään ja tuhlatuista vuosista. Jotenki sitä ei oo kauheest ikinä ajatellu ajankulkua, menny vaan eteenpäin minne ikinä elämä viekin. Tehny hyviä valintoja ja paskoja valintoja. Enimmäkseen paskoja mut onneks kaikesta oppii. Musta tuntuu et poikien menetyksen jälkeen elämästä katos ne viimesetkin suuntalinjat ja kadotin itteni pahemmin ku koskaan. Heitin samaan syssyyn myös oman parisuhteeni roskikseen. Sen ihmisen joka oli mun elämän rakkaus ja "se oikea", musta tuli sellainen ihminen joka lupasin etten oo. Mua oli varmaan todella vaikea rakastaa. Eron jälkeen oon ollu vielä entistä enemmän hukassa. Monien itkettyjen iltojen, elämän läpi käymisen ja pienen masennuskauden jälkeen alkaa vihdoin näkyä valoa tunnelin päässä. Mullahan on koko elämä vielä edessä, ei suinkaan takana. Mulla on vielä aikaa saada kaikki mitä halusinkin ja tulla onnelliseks. Pieniä oivalluksia mut sitäki tärkeempiä sen kannalta et palaud

Moikka!  Ajattelin taas kirjotella kun mielialat vaihtelee miten sattuu.. Näin entistä miestäni tällä viikolla, hän kävi laittaa mulle lamppuja kattoon, juteltiin niitä näitä ja oli tosi kiva nähdä. Sen jälkeen mulla oli aika lämmin ja hyvä fiilis, tuntu et rakkaus pikkuhiljaa muuttaa muotoaan ja et on kiva pitää hänet vielä elämässä vaikkei yhdessä ollakkaan. Muutenkin tällä viikolla ollu hyvä fiilis, oon nähny muitakin ystäviä. Nauranu pitkästä aikaa 😊  Mut tänään.. Tänään on taas niin saatanan vaikeeta, itkettää vaan. Miettii miten onnellinen oli vuosi sitten ja kuinka yksinäinen olen nyt. Miksei sitä nää millainen onni sulla on käsissä ennenkuin sen on menettänyt lopullisesti? Ulkona on lämmintä ja aurinko paistaa mut mun mieli tänään harvinaisen synkkä. Mä en vaan jaksa deittailla enkä enää ettiä ketään. Olin kolme vuotta sitten sitä mieltä etten halua enkä jaksa enää ikinä erota ja tarkotin sitä. Ero tuli silti. Emmä tiiä pystyykö eroamista välttää mitenkään muuten kun olema

Hiljaista on tosiaan ollut.. Ei oo oikeen jaksanu eikä pystyny kirjotella mitään kun on ollu aikalailla mieli maassa. Kauhea kaipuu iski entistä miestä kohtaa joten taas kai tässä on koitettu jälleen kerra selvitä vaan eteenpäin. Salitreenit on jääny ku kaikki energia on menny vaan nukkumiseen tai itkemiseen, töiden lisäksi. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa näkyy taas valoa tunnelin päässä kun olen saanut ajatuksiani järjestykseen ja tietää mikä on tässä elämässä etusijalla eikä se todellakaan ole se työ mitä on vuosi tolkulla on tullut paiskittua. Tällä hetkellä mulle tärkeimpiin asioihin lukeutuu ehdottomasti maailman parhaimmat ystävät jotka tiukan paikan tullen ovat todellakin selän takana seisomassa ja pitämässä sua pystyssä ❤️ kiitokset siis ihan jokaiselle!  Tää vuosi on ollu tosiaan melkosta myllytystä niinku oli viime vuosikin mut ens vuonna vasta onki luvassa muutoksia, niistä sitten lähempänä enemmän. Yks suurimmista on muuttaa "kotiin" takasin. Lähelle kavereita. Sinne

Hellurei hei.. Hiukan tässä taas tullu väliä ku on toi treenaamine ny jääny ja muuttohommat vei kyl pitkälti kaiken energian mitä vaa oli ni ei oo kauheesti kerenny ees ajattelee kirjottelua mut nyt ku muutto o saatu hoidettuu ni ehkä täs pari sanaa kerkee kirjottaa..  Kämppä on aivan ihana, tosi iso kaksio ja rempan jälkeen tosi kiva. Löysin super kivat punaset sohvat! Hain samalla kuuden hengen ruokailuryhmän, koska tottakai on tärkeää kun yksin jää niin olla sopivan kokonen ruokapöytä 😂 hups, no mut on seki vaa ni piru hiano ja kai siihe joskus joku muukin istuu toivottavasti seuraksi syömään tai juomaan.. tässä pari kuvaa olkkarista ilman verhoja ja mattoja kylläkin, ne tulee sit heti ku vaa jaksaa 🙈 On tässä muutakin tapahtunut kun muuttoa.. Muusa astutettiin tossa jokunen aika sitten ja neiti pyöristyy ihan silmissä. Ultrassa väittivät, että ainakin viisi olis tulossa 💖  Ja näiden lisäks juhlittiin vielä lauantaina rakkaan lapsuuden ystäväni häitä. Matia

Heips! ..ja niin kai se menee kun on ollut vihainen, surullinen ja pettynyt tarpeeksi kauan niin hetkeksi helpottaa. Sydän ja mieli tekee yhdessä suojamuurin jonka jälkeen sä et käytännössä tunne vähään aikaan juuri mitään. Heräät aamulla ja suoritat sun päivän, saatat nauraa vaikkei se tunnu miltään etkä suunnittele edes huomista koska tässä on nyt tää päivä. Aikanaan mä kai taas alan tuntea jotain mut just nyt mä en edes haluais tuntea mitään ja silti samaan aikaan mä haluaisin rakastua ja unohtaa kaiken. Olla onnekas. Löysin tämmösen tänään, toivottavasti jonkunlainen enne.. Mun pitäis varmaan pikkuhiljaa alkaa oikeesti pakkaa muuttokamojakin mut en oikeen tiedä mistä alottaa. Mulla on nyt ihan ok olo ja mä tiedän et ku meen meidän entiseen makuuhuoneeseen mut valtaa suru tai jos alan pakata noita poikien kamoja, en halua myydä niitä, koska haluaisin kuvitella vielä löytäväni onnen ja saavani lapsia. Joskus.. ja seki vaikeuttaa alottamista kun toisaalta musta tuntuu etten

Niin sä rakastat. Kaiken epäilyksen, valehtelemisen, pettämisen ja paskanki jälkeen, rakastat. Ja siks sä päästät irti, sun on pakko päästää. Kummankin takia.

..hiljaiseloa on tullu elettyä, lähinnä siks et mun koko elämä mylläänty väärin päin edellisen blogi-päivityksen jälkeen. Erostahan tässä on koitettu selvitä ja nyt mä haluaisin avata omia näkemyksiä siitä miks kaks ihmistä eroaa jotka rakastaa toisiaan ja joista ainakin toinen kuvitteli olevansa sen kanssa, jonka kanssa tässä elämässä olisi kuulunut tarpoa ylös kaikki ylämäet ja laskea alamäet.. Kaikki alkoi kai jo reilusti vuosi sitten, kun tulin raskaaksi. Molemmathan tätä halusivat ja yhteistuumin hommaan ryhdyttiin, koko raskauden ajan kuitenkin kävin lähes kaikissa ultraäänissä yksin. Lukuunottamatta sitä ensimmäistä. Ja koska meillähän tosiaan oli kaksi poikaa samassa sikiöpussissa oli ultria kahden viikon välein, mutta töitä ei vaan saanut järjestymään niin, että olisi paikalle päässyt. Näin ollen myös viimeinen ultra, jossa pojat kuolleeksi todettiin - olin yksin. Tällä kertaa tosin mies ei ollut töissäkään vielä, soitin ja kerroin mitä on tapahtunut. Voisiko hän tulla s

Mä oon vihdoin kaivanu itestäni esiin semmosen arkisen taistelijan ja ai, että se tuntuu hyvältä! Vuosien saamattomuuden ja sohvalla löhöämisen jälkeen mä teen jotain ja saan aikaan tuloksiakin.. töissä vyö menee yhden jos ei kaksikin vyönreikää pienemmälle ja vaaka.. se näyttää 80,1kg, hei oikeesti enää muutamista sadoista grammoista kii et se on alle. Siitä onki sit hyvä jatkaa kohti 75kg. Oon tässä haaveillu et jos sitä sit alkais kohta tanssimaankin, kotona, youtuben ihmeellisen maailman opastamana mut kuitenki. Oon haaveillu tanssimisesta jo ihan liian monta vuotta ja viime vuosina kun on etääntynyt omasta kropasta ja sen lihaksistosta tanssikin no on ollu enemmän epämääräistä lyllymistä mut jospa sitä pian ;) Samaan kategoriaan lentää tää mun niskassa oleva helvetin hieno 50€ maksanut tribalikammotus josta tulee kuin tuleekin ehkä the most kallein tatsa mitä mulla on ja mitä ikinä tulee olemaankaan. Laserointihan kun maksaa vain sen 200€/krt vähintään! Kaks kertaa täl

Olin tossa pari viikkoa kipeenä, ensin kuumeessa ja sen perään jalka sano sopimuksen irti joten parin viikon treenitauko oli pakollinen.. tällä viikolla kuitenki taas kaks salitreeniä takana ja vedin eilenkin 10km fillarilenkin.. ekan kerran ku pyöräilin ton lenkin (sen 5km) sykkeet oli taivaassa ja aikaa meni päälle 20min, nyt vedin saman lenkin x2 ja aikaa meni 29min.. kropallekki saanu jotai aikaa vaikka vaaka näyttääki käytännössä samaa mitä vuoden vaihteessaki..

Eipä tässä taas kummempia oo ollu viime aikoina.. mitä ny ostin uuden auton kun se seatti tykkäs hajota, päädyin 2l g astraan ja hyvin on toiminu ainaki toistaseks, kopkop. Muusalle odotellaan juoksuja et päästäis astuttamaan, muuten koirillekkaan ei kuulu mitään uutta eikä ihmeellistä.. Mulla on ollu ny viikon verran treenit tauolla kun mulla oli kuumetta alkuviikosta ja koko viikon käytännössä jalka paskana ja se on edelleen kipeänä. Jospa huomenna kuitenki uskaltais mennä koittaa treenaa. Äitienpäivä oli ihan jees vaikkakin taas henkisesti melko raskas, ens kuussa olis kans poikien synttärit. Enpä tiiä, taas pitkästä aikaa semmonen olo ettei jaksa mitään eikä ketään. Ehkä se johtuu tästä ku on niin paljon näitä rankkoja päiviä tässä ja Petekin on 1,5 viikkoo reissussa, ihan paskaa sekin. Sukassaki on reikä.

Tiiättekö sen fiiliksen kun joku tavotevaate mahtuu taas päälle! Ihan mahtavaa. Mulla oli "tavotetakki" jonka kylläkin ostin helmikuussa ennen sitä mun kortin menetystä, pyöräilyä varten sen ostin ja alkuun se meni just ja just kiinni, oli siis todella ahdistava eikä sitä sillon kovilla pakkasilla voinu käyttääkään kun on softshell tms.. jokatapauksessa toivoin et menisin kortittomuus aikana jo niin paljon kasaan et se olis edes sopiva. En muista miten siinä kävi kun hirveesti ei tullu niillä keleillä sit enää fillaroitua joten takki jäi kaappiin. Nyt on ollu jo onneks aika lämmintä ja fillarikelit loistavia. Viime viikolla kävin kaks kertaa salilla ja sit viikonloppuna pyöräilin 15km (kävin kaupassa), tällä viikolla oon käyny kaks kertaa salilla ja eilen pyöräilin töihin 8,5km. Ukko kävi sit yöllä hakemassa. Tänäänkin mun piti salille mennä mut päätinkin pitää ihan puhtaan lepopäivän. En tee mitään. Mun molemmat työtkin on seisoma/juoksutyötä joten vaikka olis välipäiviä

Heiii, värjäsin hiukset tällä viikolla, oranssin-punaseks.. sopii, eikö?  Jooooooo-o, nyt sängyssä jo valmiina nukkumaan et tääkin päivä joskus sais päätöksensä. Päivä alkoi tosiaan niinkin timattisesti et auto hajos. Kaasu ei enää reagoinu ja se sammuki yhteen risteykseen kun olin matkalla töihin, melkosta kenguruajoa se sitte sen jälkeen oli kunnes loppui kokonaan. Onneks pääsin kuitenkin työpaikan pihaan asti 👌 Töissä nyt sattu ja tapahtu vähän kaikenlaista, ensimmäiset aamupala asiakkaat kaato kahvit pisin pöytiä ja tuolia, tässä kohtaa kai sitä ajatteli et hei - ei tää päivä voi ku enää parantua.. Väärässä olin. Uuneja pestessä vedin sormen lähestulkoon poikki (yhtään liiottelematta) ;) ja verta tuli, laastarinkin läpi.. noh, eipä siinä. Näitä palovammoja ja haavoja nyt kokkina tulee millon mistäkin. Pääsin töistä, hilpasin jopa muutama minuutti aikasemmin et kerkesin bussiin - koska auto. Kerkesin bussiin ihan kivasti, seuraavaanki bussiin oisin kerenny jos olisin seisonu

Tästä ei tuu pitkä julkaisu, lähinnä muutama valokuva taas et pysytään kartalla missä mennään.. Tie on pitkä ja kivinen tai ainakin oli. Joulukuussa mulla tais viimestään mennä hermo siihen pöhöttyneeseen pallovartaloon ja siitä sit pikkuhiljaa oon koittanu saada mieltäkin mukaan tähän hommaan. Tammikuussa en käytännössä tehny asian eteen juuri muuta kuin pidempiä lenkkejä koirien kanssa ja koitin vartioida syömistä. Helmikuussa mulla ei ollu sitä ajokorttia joten pyöräilin sen 20km päivässä ainakin kolme kertaa viikossa. Aika hyvin sain järkättyä kyytejä paskoilla keleillä ja laiskuuttaankin. Maaliskuu meni taas aika pitkälti sairastellessa joten sillonkaan en tehny asian eteen juuri mitään. Viikko sitten liityin vihdoin sinne salille! Oon käyny tiistaina ja torstaina, eilen olin kahdessa työvuorossa niin ei päässyt, tänään ja huomenna kans töissä mut maanantaina sitten taas. Ihan hyväkin et tulee kolmen päivän tauko tähän niin pääsee lihakset palautumaan. Vaikkakin alku on  nyt parem

Heiii! Niinkuin otsikoista vois jo jotain päätellä niin jotain on tehty ekaa kertaa, mut ei sitä ;) ..eli siis salilla kävin, gogo express skanssissa, liityin sinne jo lauantaina mut työhommelit vei sen verran aikaa etten päässytkän kun vasta tänään. No eniveis, millanen se sali sitten oli? No ihan LOISTAVA! Ensinnäkin naurettavan halpa, 18€ liittymismaksu ja 18€/kk. Tällä maksulla on käytettävissä kaikki suomessa olevat gogot. Laitteita on paljon, lämmittely alueella on monta juoksumattoa ja muita laitteita, tarpeeksi ja varmasti jokaiselle on vapaana joku aina. Laitteet noin muuten jatkoi samaa rataa, painopakkalaitteita (joita ite suosin) oli todella paljon, suosin lähinnä näitä siksikin et näissä on melko vaikea tehdä liike väärin jos vain seuraa ohjeita. Tykkään levypainojen kans sählätä lähinnä sillonkun otetaan tanko kyykkyihin ja askelkyykkyihin. Muuten pärjään ja tykkään käyttää noita painopakkoja, jes! Siinä ku punnersin jalkaprässiä naama punasena jalat täristen niin mieti

Eiks se ny nii ollu et hyvin suunniteltu on puoliks tehty 😂 nyt mä olen maksanu siitä, oon jäsen. 12kk. Enää tarttis saada ittensä sinne!

Moikka! Pääsiäisenä kai kuuluis levätä kun on pitkät vapaat.. tai normaaleilla ihmisillä normaaleissa töissä on varmaan pitkät vapaat. Mulla vapaata oli eilen eli perjantaina ja sepä se. Huomenna olis työpaikan muuttohälinöitä, tulee siitäkin mielenkiintoista kun pitää siirtää varastot toisesta paikasta toiseen ja vielä isommasta pienempään. Noh, kaipa se siitä sitten jotenkin suttaantuu, tiistaina sit sais alottaa duunihommat ihan uudessa ympäristössä :) eilen tietenki ku oli vapis ni pitihä sitä vähän meikata ja ottaa selfiee. Instassa kyllä väitin et heräsin näin. Pete väitti et näytin kyllä ihan eriltä ku kömpisin tukka pystyssä sängystä ylös 😂 mut miehet, ei ne aina tajuu tai huomaa. Oon mä ny eilen sentää jotai saanu aikaseks tai nii sitä vois ainaki väittää, kävin ostoksilla. Ostin uudet treenipökät. Gazozin treenilenkkarit multa löytyykin jo ennestään kun onhan sitä joskus tullu ihan treenattuakin. Noiden uusien treenipöksyjen lisäks ostin tietty urheiluliivit ja muuta

Hiljasta on taas ollu, lähinnä siks et oon ollu ihan hirveesti töissä, syöny huonosti, nukkunu huonosti ja ollu ihan törkeen väsynyt. Edes lisääntyny valo ei oo piristäny lainkaan. Jatkuvasti niska jumissa, päänsärkyä ja poskiontelotkin vihottelee. Raha-asiatki on semmosel mallil et jatkuvasti joutuu siirtää salille menoa. Argh. Jospa ens viikolla jaksais herää joku päivä ees aikasemmin et pääsis fillarilla töihin, tämmösillä viikoilla kun on kolme tuplavuoroa viikossa niin ei kovin huvita kyl herää aikasemmin ku oot töissä 5.30-21.15 niin et käyt muutaman tunnin välistä kotona :/ noh, tänään sain sentään väsättyä salaattia kun ei oikeen tee mieli syödäkään mitään koska päänsärky ja huono olo. Kaippa tää hei tästä taas, sais noi rahajutut järkkääntyy vaa et pääsis oikeest sin salil asti. V*tuttaa tämäki melko ruhtinaallisest. Oliha mul melkeen jopa jotai asiaakin kun tätä aloin kirjottaa, tai näytettävää.. kävin kaivamas miehen tallin pihalla mun autoa esille lumihaudastaan en

..sinne hurahti eka viikko kortillisena taas, edellee on nii hemmetin kylmää aamuisin ettei todellakaan pysty/kykene fillaroimaan töihin. Nostan todellakin kuvitteellista hattua niille jotka jaksaa ympärivuoden joka päivä fillaroida töihin. Tosin eipä se autollakaa ajaminen herkkua oo, varsinkaan jos auto alkaa hajoamaan. Luonnollisesti kuukaus ennen katsastusta. Argh. Kaasupoljin ei vissii oo oikee tykänny näistä pakkasista tai sit se muute vaa meinaa hajota. Tekee siis sitä ettei aina reagoi kaasuun, sehän se vasta kivaa on Turun ruuhkissa jos joutuu jumittelemaan. Onneks! (Koputan puuta) ei sentää vielä olla tien päälle jäätykään. Lämpenis ny nii vois jättää auton parkkiin ja ottaa fillarin takas alle 😅 Mun mies kyllä on ihan hyvä autojen kanssa et korjaaminen ei onneks maksa kuin osat mut sähkönen kaasupoljin kun on niin semmonen tarttis jostain pierasta. Ja egr-venttiili. Plaah, sinne meni salirahat et seki lykkääntyy taas parilla viikolla. Alkaa hiukan ärsyttää tämmönen. Aina ku

Töissä ystävällisesti huomautettiin etten oo päivittäny blogia ja kerroin ettei oo mitään sanottavaa. Voisin kuulemma tehdä päivityksen jossa lukee "Ei mulla oo mitään sanottavaa" -no okei, se sopis kyl ehkä vähän mun tyyliinkin mut kauhee vaiva laittaa edes tota 😂  hiphei! Saan kortin takas jo ens maanantaina, tosin ajattelin et kunhan ilmat tästä ees hiukan lämpeis taas niin pyöräilisin silti välillä, joskus. Sen salil käymisen lisäks ;) Tällä viikolla mun mies on ollu turussa töissä ja raukka on joutunu aamusin herää tunnin aiemmin et on heittäny mua töihin, ilmeisesti sekin haluaa et mulla on varpaat. On ollu meinaa melko kylmä aamusin, hyi.  Niinku otsikosta vois päätellä niin jotain on tapahtunut, kyllä sentti sieltä, toinen täältä. Vähän jokapuolelta on lähteny ainaki sentti. Paitsi käsivarsista 👍 oon todella tyytyväinen, kuvittelen ainaki näyttäväni paremmalta. Kiloja sen sijaan ei juurikaan oo pudonnut, ehkä 0,5kg. Harvemmin sitä aamusin kerkee vaa'alla pom

en oo taas hetkeen kirjotellu, lähinnä siks et taas vallitsee jatkuva epäonnistumisen fiilis. En ees tiedä mistä tää kumpuaa, ehkä siitä et en oo fillaroinu neljään päivään. Oon päässy töihin kyydillä ja bussilla kotiin perjantaista asti & huomenna on vapaapäivä. Mulla ei oo taaskaan mitään ohjelmaa huomiselle, kai mä tällä kertaa siivoan koko kämpän  pesen sen vessankin.. Tässä olis enää tää viikko ja ens viikko kun mulla ei ole ajokorttia. Tässä kohtaa voi sanoa et tavallaan oon onnellinen kun saan sen takasin, pyörätiet on ihan naurettavassa kunnossa ja tänään ku tulin töistä kotiin niin bussi hajos. Mulla oli mahdollisuus kahdesta bussista valita ja mä onnistuin valkkaa sen mikä hajoaa - story of my life. Myöhästyin sit jatkobussista ja jouduin odottelee seuraavaa 45minuuttia ja se jos joku pistää v*tuttaa, siinä mietti kaks jos kolmeki kertaa et pyöräl olis jo perillä. En kyllä tosin pyöräile ennenku tiet on taas auki, kunhan sen kortin saan takas.. sinne salillekin tekis

Sinne meni ekat arkipäivät pyörällä.. eikä se ny nii paha ollu lainkaa mitä olin ajatellu! Oon seurannu mun keskisykettä & maksimisykettä sekä tietysti keskinopeutta. Nopeus nousee vähän joka päivä, samaa tahtia mitä syke laskee! Ihan järkyttävän tehokasta toi fillarointi jos haluaa kuntoa kohottaa ja varmasti muutenkin. Peilissä tää fillarointi ny ei viel näy ku ylimääräst on sillee vähä enemmän. Tiistaina pyöräilin 20km, keskiviikkona vaan 6km koska oli ihan jäätävä lumimyräkkä aamulla sekä vastatuuli, ei sillä fillarilla vaan päässy kertakaikkiaan eteenpäin niin jouduin jättää sen tohon lähikaupalle ja jatkaa matkaa taksilla. Iltapäivällä tulin takas bussilla, kävin kaupassa ja poljin kotii. Sillon oli jo sentää aurattukki. Aamulla ei ollu, eikä yhtää aurakalustoo edes näkyny vaikka lunta tuli tiistai illasta ast. Torstaina & Perjantaina 10km. Torstaina sit taas sato vettä ja kaksikin eri auratraktoria tms tuli vastaan! Menipä todella järkevästi. Sillonko niitä tarttis ei ni

Moikka! Eli nyt se siis alko, kortittomuus. Eilen kävin sen luovuttamassa ja saan takas vasta viiden viikon päästä. Radiossa kovasti uhottiin tänään et paukkupakkasia olis tulossa koko maahan, en tiiä oonko koskaan toivonu enempää et ne olis väärässä vaikka talvi & lumi onkin ihanaa aikaa. Pyöräily 10km x 2 joka päivä on ihan tarpeeks ilman lumimyräkkää ja kunnon pakkasiakin. Tosin kunnon pakkasella harvemmin lunta sataa. Torstaina & perjantaina + ens viikon onneks pääsen työkaverin kyydillä osan matkaa, fillarointia tulee sen aikaa vaan about 4km suuntaansa. Tänään aamulla kun ajoin töihin, olin puolessa välissä matkaa jo sitä mieltä etten selviä. Niin raskasta oli polkea, selvisin & olin vielä ajoissakin. Onneks oli pumppu mukana, ihan vinkkinä jos aikoo pyöräillä pidempää matkaa kannattaa kattoo renkaat ennen eikä jälkeen matkan. Painelin tyhjillä renkailla aamuste, ei helvetti. Ihmekös meinas kuolema tulla 😅 iltapäivästä kotimatka olikin sit jo helppoa heinää kun ren