Siirry pääsisältöön

Sentti sieltä, toinen täältä..

Töissä ystävällisesti huomautettiin etten oo päivittäny blogia ja kerroin ettei oo mitään sanottavaa. Voisin kuulemma tehdä päivityksen jossa lukee "Ei mulla oo mitään sanottavaa" -no okei, se sopis kyl ehkä vähän mun tyyliinkin mut kauhee vaiva laittaa edes tota 😂 

hiphei! Saan kortin takas jo ens maanantaina, tosin ajattelin et kunhan ilmat tästä ees hiukan lämpeis taas niin pyöräilisin silti välillä, joskus. Sen salil käymisen lisäks ;) Tällä viikolla mun mies on ollu turussa töissä ja raukka on joutunu aamusin herää tunnin aiemmin et on heittäny mua töihin, ilmeisesti sekin haluaa et mulla on varpaat. On ollu meinaa melko kylmä aamusin, hyi. 

Niinku otsikosta vois päätellä niin jotain on tapahtunut, kyllä sentti sieltä, toinen täältä. Vähän jokapuolelta on lähteny ainaki sentti. Paitsi käsivarsista 👍 oon todella tyytyväinen, kuvittelen ainaki näyttäväni paremmalta. Kiloja sen sijaan ei juurikaan oo pudonnut, ehkä 0,5kg. Harvemmin sitä aamusin kerkee vaa'alla pomppimaan kun muutenki on kiirus ja iltapaino riippuu ihan tasan siitä mitä ja kuinka paljon on päivän aikana syönyt. Alle 80 ei eniveis olla vieläkään päästy mut aion silti iloita mittanauhan väittämästä pienentymisestä! Jos tänä vuonna sais pois edes 10kg.. Valokuvaa todisteeksi niin saatte sitte ite miettiä et onko siltä jotai lähteny vai oonko vaan ihan höpsähtäny. Turvotus on ainaki vähentyny jos ei muuta ;) ps. Olis kai mulla ehjiäkin paitoja ollu mut ei jaksanu vaihtaa kuvaa varten 😂





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5-vuotta sitten..

Viis vuotta sitten syyskuun alussa aloin odottaa Ellaa. Tilanne oli aika sekava ja ainoa asia jonka tiesin on se et tän lapsen haluan pitää vaikkei olosuhteet ollu mitkään parhaimmat. Olin juuri eronnut elämäni rakkaudesta ja aloin odottaa ihmiselle jota en edes tuntenut. Ekan raskauskuukauden aikana kävi hyvin selväksi et musta tulee yksinhuoltaja. Alku oli vaikeeta. Mä itkin ja itkin et mikä järki täs kaikessa on. Vuoteen en tullut poikien isälle uudelleen raskaaksi ja sit heti eron jälkeen *olet raskaana*.. 9 kuukauden päästä tuo valontuoja jota silloin niin pelkäsin täyttää jo 5v. Viis vaikeaa mut ihanaa vuotta hän on ollut minun. Ultrassa jo sanoivat et "pitäähän tytöllä vähän luonnetta olla ja et hän on vallan söpö".. tietäisipä tää ultraaja miten oikeassa olikaan. Aina elämässä ei oo helppoa, joskus jopa miettii et haluais elämässä tehtyjä valintoja muuttaa mut lapset ei oo ne valinnat joita haluaisin muuttaa. Miten paljon vahvempi, ymmärtäväisempi ja parempi ihminen o

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat

On siis kevät.. Oliskin..

Hyvää uuttavuotta hei!  Tammikuu on taittunu loppukuuhun, vihdoin. Ens viikon maanantaina mulla on rakenneulta enkä oikein osaa sanoa et mimmosia fiiliksiä se mussa aiheuttaa. Toisaalta oon tosi onnellinen et tänne asti ollaan päästy ja saan kohta tietää kumpaa odotan mut mitä jos jotain onkin vialla? En oo oikeen vieläkään uskaltanu antaa itteni ees ymmärtää sitä et oon raskaana kun liikkeitäkään en vielä suoranaisesti tunne. Kaks viikkoa ja ollaan poikien syntymäviikoilla. Mä oon kohta pidemmällä raskaana mitä oon koskaan ollut. Kai sitä sitte ymmärtää mitä tuli tehtyä kun synnärillä saa lapsen syliinsä. Ekat ajatukset siitäkin et voisko tän nyt vielä perua on ilmaantunut takaraivoon kummittelemaan. Mitä jos oonkin ihan paska ja epäonnistun kaikessa, mitä jos se mun vauva ei sitten tykkääkkään musta ja sillä on ainoastaan mut. No ei kai sille sitten mitään voi :D Teininä se tuskin tykkäis kummastaakaan jos muhun yhtään tulee. Onneks siihen on vielä aikaa. Lähinnä miks lähdin