Siirry pääsisältöön

Hiljast on..

en oo taas hetkeen kirjotellu, lähinnä siks et taas vallitsee jatkuva epäonnistumisen fiilis. En ees tiedä mistä tää kumpuaa, ehkä siitä et en oo fillaroinu neljään päivään. Oon päässy töihin kyydillä ja bussilla kotiin perjantaista asti & huomenna on vapaapäivä. Mulla ei oo taaskaan mitään ohjelmaa huomiselle, kai mä tällä kertaa siivoan koko kämpän  pesen sen vessankin..

Tässä olis enää tää viikko ja ens viikko kun mulla ei ole ajokorttia. Tässä kohtaa voi sanoa et tavallaan oon onnellinen kun saan sen takasin, pyörätiet on ihan naurettavassa kunnossa ja tänään ku tulin töistä kotiin niin bussi hajos. Mulla oli mahdollisuus kahdesta bussista valita ja mä onnistuin valkkaa sen mikä hajoaa - story of my life. Myöhästyin sit jatkobussista ja jouduin odottelee seuraavaa 45minuuttia ja se jos joku pistää v*tuttaa, siinä mietti kaks jos kolmeki kertaa et pyöräl olis jo perillä. En kyllä tosin pyöräile ennenku tiet on taas auki, kunhan sen kortin saan takas.. sinne salillekin tekis mieli. Nytki on semmonen olo et pitäis tehdä jotain mut salille olis se 10km matkaa eikä mua kiinnosta lähtee pyöräilee sinne eikä kiinnosta tehdä kotitreeniäkään. Taas on motivaatio aivan hukassa. 

Lisäks en tiedä yhtään mitä haluan tulevaisuudelta. Hirveen vahvasti oon jo pari viikkoa miettiny et mitä jos mä en haluakaan sitä omakotitaloa ja ydinperhettä. Ainaki mä eilen päätin et koitan hakea amkiin nyt keväällä, jos sinne pääsis niin ehkä tää elämä sais taas uuden suunnan/kipinän. Täl hetkellä tuntuu et jäljellä on taas vaan hiillos joka savuttaa niin paljon et henkeä ahdistaa. Mies on ollu kans tosi vähän kotona, ehkä sekin on osasyy tähän 24/7 kestävään vitutukseen. Mut hei kyllä se tästä sit taas, eteenpäin vaikkei oikeesta suunnasta oo mitään tietoa.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän on vihdoin täällä..

Ja sydänhän tässä pakahtuu kun tuota kattelee 💕 Neiti syntyi 7.6.2019 klo: 17.40, pistein 9/9/9.. Pituutta oli mielestäni huimat 50,5cm, painoa 3675g ja päänympärysmitta oli 35cm. Synnytys itsessään oli pitkä ja sitäkin kivuliaampi, mutta lopulta kaikkien vaikeuksien jälkeen sain hänet kuitenkin maailmaan ehjänä ja elossa. Mulla nousi synnytyksen aikaan kuumekin ja loppujen lopuksi oli pakko lopettaa kipulääkitys. Sain laimennettua epiduraalia, mutta sekin vei supistuksista sen verran terän, että tästäkin oli pakko luopua jos haluaisin synnyttää. Tässä kohtaa todellakin halusin! Tytöllä oli koko lähes 16h synnytyksen ajan kaikki hyvin ja ollut myös nyt syntymän jälkeen. Itekkin selvisin elossa vaikka hetken luulin etten taida selvitä. Sektiota en halunnut missään nimessä ja samalla kannalla olen edelleen et JOS joskus vielä tämmöseen hullutukseen lähtee niin ainakin asiaa täytyy vakaasti pohtia. Palautuminen on alkanut sen verran hienosti ja mutkattomasti et tällekin on pak...
2 kommenttia
Lue lisää

Raskauden alku, parisuhteen lopullinen loppu.

Jos jatkais tohon eiliseen suureen paljastukseen liittyen vielä, niinku varmaan tuun jatkamaan melko montakin blogikirjotusta tästä eteenpäin.. Tää oli myös yks syy siihen miks mä paljastin asian näin pian, pojista en juuri mitään laittanu ylös ja jälkeenpäin se harmittaa aivan hulluna joten tästä nyt haluan kirjoittaa, siksikin, että todella odotan yksin. Olen nyt viikolla 12+0 joten pahin keskenmenonriskiaika on kai ohitettu. Isä on tietoinen tästä kaikesta joten tiedän kyllä kuka isä on, hän ei vain omasta halustaan halua olla mukana ja kunnioitan sitä. Keskeytys ei ollut mulle vaihtoehto joten mielestäni hänellä on myös oikeus valita niinkuin minäkin valitsin. Tätä en aio sen enempää puida kenenkään kanssa. Läheisten ystävien kanssa tästä on toki kahvikuppien äärellä puhuttu mut se riittää mulle ja tämä tästä saa riittää nyt teille. Haluaisin hiukan siis enemmän vielä avata sitä, että miltä musta on tuntunut ensimmäisen positiivisen raskaustestin jälkeen. Hämmentyneeltä tottaka...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat...
Lähetä kommentti
Lue lisää