Siirry pääsisältöön

Röllölllöö..

..sinne hurahti eka viikko kortillisena taas, edellee on nii hemmetin kylmää aamuisin ettei todellakaan pysty/kykene fillaroimaan töihin. Nostan todellakin kuvitteellista hattua niille jotka jaksaa ympärivuoden joka päivä fillaroida töihin. Tosin eipä se autollakaa ajaminen herkkua oo, varsinkaan jos auto alkaa hajoamaan. Luonnollisesti kuukaus ennen katsastusta. Argh. Kaasupoljin ei vissii oo oikee tykänny näistä pakkasista tai sit se muute vaa meinaa hajota. Tekee siis sitä ettei aina reagoi kaasuun, sehän se vasta kivaa on Turun ruuhkissa jos joutuu jumittelemaan. Onneks! (Koputan puuta) ei sentää vielä olla tien päälle jäätykään. Lämpenis ny nii vois jättää auton parkkiin ja ottaa fillarin takas alle 😅 Mun mies kyllä on ihan hyvä autojen kanssa et korjaaminen ei onneks maksa kuin osat mut sähkönen kaasupoljin kun on niin semmonen tarttis jostain pierasta. Ja egr-venttiili. Plaah, sinne meni salirahat et seki lykkääntyy taas parilla viikolla. Alkaa hiukan ärsyttää tämmönen. Aina ku aattelen et hei, ens kuussa ei oo mitää ylimääräsiä (mm.vakuutusmaksuja tms. ISOJA laskuja) ni eiköhä sit mee auton osii parisataa.

Ja kun se mun mies noiden autojen kans pelaa niin ei varmaan oo yllätys et "meillä" niitä autoja on yks jos toinenkin ja nyt Pete haluaa seatin ku se vie todella vähän matka-ajossa bensaa ja sitähän se ny sit joutuu ajamaa. 100km/yhteen suuntaan joka päivä. Mut onpahan taas yöt kotona, kivaa 😊 Sillä on tallin pihalla semmonen farmari vectra mitä oon sieltä havitellu jo pidemmän aikaa mut todennu ettei mulla sitä olis varaa siltä osaa kuitenkaan. Nyt se haluaa vaihtaa sen mun kans, kyllä kiitos 😍 Tosin syystä se siellä tallin pihalla on mut jospa sen sieltä ens syksyks sais kuntoon.. mut se näistä autojutuista!!

Nytku on ollu aivan tuhottoman kylmää niin koirien kanssa lenkkeilykin ollu käytännössä mahdotonta, sen verran vaan et tarpeensa tekee. Nyt vkl onneks oli jo päivällä hieman lämpimämpää niin uskals hiukan mettäänki mennä. Aurinko lämmittää ihanasti.



Ja hei viime viikolla me oltiin 1920-luvun pirskeissä, oli ihan hauska ilta vaikkakin aamuvuoron jälkeen oli aika väsyneet fiilikset, mut jaksettiin me silti sentään puol kolmeen asti..



Noi pippalot oli lauantaina ja perjantaina käytiin Annan kanssa leffassa kattoo fifty shades freed, leffaa ennen käytii kumoomassa yhdet siiderit ja sitte siirryttiin kahvilaan. Haettiin kilo karkkia ja tietty ostettiin popparia, ah! Oli hyvä leffa, leffaeväät ja seura. Hetkellisesti tän parin viikon aikana on taas ollu semmonen olo et mähän oon hei oikeesti ihan onnellinen. Onnekas ainakin. Mulla on ihania ystäviä, mies, koti, koirat, oon suhteellisen terve jne.. ❤ Pitäis oikeesti elämässä enemmän keskittyä siihen mitä sulla on eikä siihen mitä sulla ei ole..

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän on vihdoin täällä..

Ja sydänhän tässä pakahtuu kun tuota kattelee 💕 Neiti syntyi 7.6.2019 klo: 17.40, pistein 9/9/9.. Pituutta oli mielestäni huimat 50,5cm, painoa 3675g ja päänympärysmitta oli 35cm. Synnytys itsessään oli pitkä ja sitäkin kivuliaampi, mutta lopulta kaikkien vaikeuksien jälkeen sain hänet kuitenkin maailmaan ehjänä ja elossa. Mulla nousi synnytyksen aikaan kuumekin ja loppujen lopuksi oli pakko lopettaa kipulääkitys. Sain laimennettua epiduraalia, mutta sekin vei supistuksista sen verran terän, että tästäkin oli pakko luopua jos haluaisin synnyttää. Tässä kohtaa todellakin halusin! Tytöllä oli koko lähes 16h synnytyksen ajan kaikki hyvin ja ollut myös nyt syntymän jälkeen. Itekkin selvisin elossa vaikka hetken luulin etten taida selvitä. Sektiota en halunnut missään nimessä ja samalla kannalla olen edelleen et JOS joskus vielä tämmöseen hullutukseen lähtee niin ainakin asiaa täytyy vakaasti pohtia. Palautuminen on alkanut sen verran hienosti ja mutkattomasti et tällekin on pak...

Raskauden alku, parisuhteen lopullinen loppu.

Jos jatkais tohon eiliseen suureen paljastukseen liittyen vielä, niinku varmaan tuun jatkamaan melko montakin blogikirjotusta tästä eteenpäin.. Tää oli myös yks syy siihen miks mä paljastin asian näin pian, pojista en juuri mitään laittanu ylös ja jälkeenpäin se harmittaa aivan hulluna joten tästä nyt haluan kirjoittaa, siksikin, että todella odotan yksin. Olen nyt viikolla 12+0 joten pahin keskenmenonriskiaika on kai ohitettu. Isä on tietoinen tästä kaikesta joten tiedän kyllä kuka isä on, hän ei vain omasta halustaan halua olla mukana ja kunnioitan sitä. Keskeytys ei ollut mulle vaihtoehto joten mielestäni hänellä on myös oikeus valita niinkuin minäkin valitsin. Tätä en aio sen enempää puida kenenkään kanssa. Läheisten ystävien kanssa tästä on toki kahvikuppien äärellä puhuttu mut se riittää mulle ja tämä tästä saa riittää nyt teille. Haluaisin hiukan siis enemmän vielä avata sitä, että miltä musta on tuntunut ensimmäisen positiivisen raskaustestin jälkeen. Hämmentyneeltä tottaka...

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat...