Siirry pääsisältöön

Muuttohommia, koiranpentuja & häähommia..

Hellurei hei..

Hiukan tässä taas tullu väliä ku on toi treenaamine ny jääny ja muuttohommat vei kyl pitkälti kaiken energian mitä vaa oli ni ei oo kauheesti kerenny ees ajattelee kirjottelua mut nyt ku muutto o saatu hoidettuu ni ehkä täs pari sanaa kerkee kirjottaa.. 

Kämppä on aivan ihana, tosi iso kaksio ja rempan jälkeen tosi kiva. Löysin super kivat punaset sohvat! Hain samalla kuuden hengen ruokailuryhmän, koska tottakai on tärkeää kun yksin jää niin olla sopivan kokonen ruokapöytä 😂 hups, no mut on seki vaa ni piru hiano ja kai siihe joskus joku muukin istuu toivottavasti seuraksi syömään tai juomaan.. tässä pari kuvaa olkkarista ilman verhoja ja mattoja kylläkin, ne tulee sit heti ku vaa jaksaa 🙈






On tässä muutakin tapahtunut kun muuttoa.. Muusa astutettiin tossa jokunen aika sitten ja neiti pyöristyy ihan silmissä. Ultrassa väittivät, että ainakin viisi olis tulossa 💖 



Ja näiden lisäks juhlittiin vielä lauantaina rakkaan lapsuuden ystäväni häitä. Matias & Susanna on ollut toki jo kauan yhdessä et onhan näitä häitä jo odotettukkin. Morsian oli kaunis, ilma oli kaunis, ruoka oli hyvää jne.. 💖 onnea vielä molemmille osallisille, ihania olette! 😘 




Ps. Tän kuun oon ny päättäny suosiolla pitää rokulikuuna ja ens kuussa sitte taas aktiivisen elämän pariin, täytyy ny vähä huilia ja kerätä voimia. Niin henkisiä kuin fyysisiäkin.. niin ja tuliha tässä walk-in tatskaki käytyä hakemassa käteen..


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5-vuotta sitten..

Viis vuotta sitten syyskuun alussa aloin odottaa Ellaa. Tilanne oli aika sekava ja ainoa asia jonka tiesin on se et tän lapsen haluan pitää vaikkei olosuhteet ollu mitkään parhaimmat. Olin juuri eronnut elämäni rakkaudesta ja aloin odottaa ihmiselle jota en edes tuntenut. Ekan raskauskuukauden aikana kävi hyvin selväksi et musta tulee yksinhuoltaja. Alku oli vaikeeta. Mä itkin ja itkin et mikä järki täs kaikessa on. Vuoteen en tullut poikien isälle uudelleen raskaaksi ja sit heti eron jälkeen *olet raskaana*.. 9 kuukauden päästä tuo valontuoja jota silloin niin pelkäsin täyttää jo 5v. Viis vaikeaa mut ihanaa vuotta hän on ollut minun. Ultrassa jo sanoivat et "pitäähän tytöllä vähän luonnetta olla ja et hän on vallan söpö".. tietäisipä tää ultraaja miten oikeassa olikaan. Aina elämässä ei oo helppoa, joskus jopa miettii et haluais elämässä tehtyjä valintoja muuttaa mut lapset ei oo ne valinnat joita haluaisin muuttaa. Miten paljon vahvempi, ymmärtäväisempi ja parempi ihminen o

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat

On siis kevät.. Oliskin..

Hyvää uuttavuotta hei!  Tammikuu on taittunu loppukuuhun, vihdoin. Ens viikon maanantaina mulla on rakenneulta enkä oikein osaa sanoa et mimmosia fiiliksiä se mussa aiheuttaa. Toisaalta oon tosi onnellinen et tänne asti ollaan päästy ja saan kohta tietää kumpaa odotan mut mitä jos jotain onkin vialla? En oo oikeen vieläkään uskaltanu antaa itteni ees ymmärtää sitä et oon raskaana kun liikkeitäkään en vielä suoranaisesti tunne. Kaks viikkoa ja ollaan poikien syntymäviikoilla. Mä oon kohta pidemmällä raskaana mitä oon koskaan ollut. Kai sitä sitte ymmärtää mitä tuli tehtyä kun synnärillä saa lapsen syliinsä. Ekat ajatukset siitäkin et voisko tän nyt vielä perua on ilmaantunut takaraivoon kummittelemaan. Mitä jos oonkin ihan paska ja epäonnistun kaikessa, mitä jos se mun vauva ei sitten tykkääkkään musta ja sillä on ainoastaan mut. No ei kai sille sitten mitään voi :D Teininä se tuskin tykkäis kummastaakaan jos muhun yhtään tulee. Onneks siihen on vielä aikaa. Lähinnä miks lähdin