Siirry pääsisältöön

Tää vuosi on mun vuosi..

Mä oon vihdoin kaivanu itestäni esiin semmosen arkisen taistelijan ja ai, että se tuntuu hyvältä! Vuosien saamattomuuden ja sohvalla löhöämisen jälkeen mä teen jotain ja saan aikaan tuloksiakin.. töissä vyö menee yhden jos ei kaksikin vyönreikää pienemmälle ja vaaka.. se näyttää 80,1kg, hei oikeesti enää muutamista sadoista grammoista kii et se on alle. Siitä onki sit hyvä jatkaa kohti 75kg. Oon tässä haaveillu et jos sitä sit alkais kohta tanssimaankin, kotona, youtuben ihmeellisen maailman opastamana mut kuitenki. Oon haaveillu tanssimisesta jo ihan liian monta vuotta ja viime vuosina kun on etääntynyt omasta kropasta ja sen lihaksistosta tanssikin no on ollu enemmän epämääräistä lyllymistä mut jospa sitä pian ;)





Samaan kategoriaan lentää tää mun niskassa oleva helvetin hieno 50€ maksanut tribalikammotus josta tulee kuin tuleekin ehkä the most kallein tatsa mitä mulla on ja mitä ikinä tulee olemaankaan. Laserointihan kun maksaa vain sen 200€/krt vähintään! Kaks kertaa tälle se hoito on tehty joskus vuosia sitten mut rahaongelmat pysäytti sen touhun. Nyt oon päättäny ettei raha vaan voi olla enää esteenä ja jos se on niin sit se lähtee v*ttu vaikka juustohöylällä. Tilalle oon aatellu muutamia mustia ruusuja ja pääkalloa siihen kylkiäisiks. Tietty jos täs ny nii käy et juustohöylä on se lopulline ratkasu ni voi ol ettei siihe sit paljo mitää enää tehdäkkää.. mut vahva luotto ja usko siihen et jopa se arpi olis hienompi ku tämä..



Mä oon todella vahvasti päättäny et tää vuosi on niiden tekemättä jääneiden asioiden loppuun/alkuun hoitamista ja etenkin niiden jotka kasvattaa sitä kuuluisaa itseään otsaan 🍆 .. Jos joku tatskaaja tätä lukee ja haluaa auttaa köyhää alamäessä niin saa ilmottautua 😅 vasta 12-vuotta tätä ihanuutta kattellu ja kyllä nyt saa riittää. 18-v lahjaksi itelle ostettu, jospa 30-v lahjaks hoidan sen vihdoin pois. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän on vihdoin täällä..

Ja sydänhän tässä pakahtuu kun tuota kattelee 💕 Neiti syntyi 7.6.2019 klo: 17.40, pistein 9/9/9.. Pituutta oli mielestäni huimat 50,5cm, painoa 3675g ja päänympärysmitta oli 35cm. Synnytys itsessään oli pitkä ja sitäkin kivuliaampi, mutta lopulta kaikkien vaikeuksien jälkeen sain hänet kuitenkin maailmaan ehjänä ja elossa. Mulla nousi synnytyksen aikaan kuumekin ja loppujen lopuksi oli pakko lopettaa kipulääkitys. Sain laimennettua epiduraalia, mutta sekin vei supistuksista sen verran terän, että tästäkin oli pakko luopua jos haluaisin synnyttää. Tässä kohtaa todellakin halusin! Tytöllä oli koko lähes 16h synnytyksen ajan kaikki hyvin ja ollut myös nyt syntymän jälkeen. Itekkin selvisin elossa vaikka hetken luulin etten taida selvitä. Sektiota en halunnut missään nimessä ja samalla kannalla olen edelleen et JOS joskus vielä tämmöseen hullutukseen lähtee niin ainakin asiaa täytyy vakaasti pohtia. Palautuminen on alkanut sen verran hienosti ja mutkattomasti et tällekin on pak...

Raskauden alku, parisuhteen lopullinen loppu.

Jos jatkais tohon eiliseen suureen paljastukseen liittyen vielä, niinku varmaan tuun jatkamaan melko montakin blogikirjotusta tästä eteenpäin.. Tää oli myös yks syy siihen miks mä paljastin asian näin pian, pojista en juuri mitään laittanu ylös ja jälkeenpäin se harmittaa aivan hulluna joten tästä nyt haluan kirjoittaa, siksikin, että todella odotan yksin. Olen nyt viikolla 12+0 joten pahin keskenmenonriskiaika on kai ohitettu. Isä on tietoinen tästä kaikesta joten tiedän kyllä kuka isä on, hän ei vain omasta halustaan halua olla mukana ja kunnioitan sitä. Keskeytys ei ollut mulle vaihtoehto joten mielestäni hänellä on myös oikeus valita niinkuin minäkin valitsin. Tätä en aio sen enempää puida kenenkään kanssa. Läheisten ystävien kanssa tästä on toki kahvikuppien äärellä puhuttu mut se riittää mulle ja tämä tästä saa riittää nyt teille. Haluaisin hiukan siis enemmän vielä avata sitä, että miltä musta on tuntunut ensimmäisen positiivisen raskaustestin jälkeen. Hämmentyneeltä tottaka...

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat...