Siirry pääsisältöön

Tää vuosi on mun vuosi..

Mä oon vihdoin kaivanu itestäni esiin semmosen arkisen taistelijan ja ai, että se tuntuu hyvältä! Vuosien saamattomuuden ja sohvalla löhöämisen jälkeen mä teen jotain ja saan aikaan tuloksiakin.. töissä vyö menee yhden jos ei kaksikin vyönreikää pienemmälle ja vaaka.. se näyttää 80,1kg, hei oikeesti enää muutamista sadoista grammoista kii et se on alle. Siitä onki sit hyvä jatkaa kohti 75kg. Oon tässä haaveillu et jos sitä sit alkais kohta tanssimaankin, kotona, youtuben ihmeellisen maailman opastamana mut kuitenki. Oon haaveillu tanssimisesta jo ihan liian monta vuotta ja viime vuosina kun on etääntynyt omasta kropasta ja sen lihaksistosta tanssikin no on ollu enemmän epämääräistä lyllymistä mut jospa sitä pian ;)



Samaan kategoriaan lentää tää mun niskassa oleva helvetin hieno 50€ maksanut tribalikammotus josta tulee kuin tuleekin ehkä the most kallein tatsa mitä mulla on ja mitä ikinä tulee olemaankaan. Laserointihan kun maksaa vain sen 200€/krt vähintään! Kaks kertaa tälle se hoito on tehty joskus vuosia sitten mut rahaongelmat pysäytti sen touhun. Nyt oon päättäny ettei raha vaan voi olla enää esteenä ja jos se on niin sit se lähtee v*ttu vaikka juustohöylällä. Tilalle oon aatellu muutamia mustia ruusuja ja pääkalloa siihen kylkiäisiks. Tietty jos täs ny nii käy et juustohöylä on se lopulline ratkasu ni voi ol ettei siihe sit paljo mitää enää tehdäkkää.. mut vahva luotto ja usko siihen et jopa se arpi olis hienompi ku tämä..

Mä oon todella vahvasti päättäny et tää vuosi on niiden tekemättä jääneiden asioiden loppuun/alkuun hoitamista ja etenkin niiden jotka kasvattaa sitä kuuluisaa itseään otsaan 🍆 .. Jos joku tatskaaja tätä lukee ja haluaa auttaa köyhää alamäessä niin saa ilmottautua 😅 vasta 12-vuotta tätä ihanuutta kattellu ja kyllä nyt saa riittää. 18-v lahjaksi itelle ostettu, jospa 30-v lahjaks hoidan sen vihdoin pois. 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5-vuotta sitten..

Viis vuotta sitten syyskuun alussa aloin odottaa Ellaa. Tilanne oli aika sekava ja ainoa asia jonka tiesin on se et tän lapsen haluan pitää vaikkei olosuhteet ollu mitkään parhaimmat. Olin juuri eronnut elämäni rakkaudesta ja aloin odottaa ihmiselle jota en edes tuntenut. Ekan raskauskuukauden aikana kävi hyvin selväksi et musta tulee yksinhuoltaja. Alku oli vaikeeta. Mä itkin ja itkin et mikä järki täs kaikessa on. Vuoteen en tullut poikien isälle uudelleen raskaaksi ja sit heti eron jälkeen *olet raskaana*.. 9 kuukauden päästä tuo valontuoja jota silloin niin pelkäsin täyttää jo 5v. Viis vaikeaa mut ihanaa vuotta hän on ollut minun. Ultrassa jo sanoivat et "pitäähän tytöllä vähän luonnetta olla ja et hän on vallan söpö".. tietäisipä tää ultraaja miten oikeassa olikaan. Aina elämässä ei oo helppoa, joskus jopa miettii et haluais elämässä tehtyjä valintoja muuttaa mut lapset ei oo ne valinnat joita haluaisin muuttaa. Miten paljon vahvempi, ymmärtäväisempi ja parempi ihminen o
Lähetä kommentti
Lue lisää

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat
Lähetä kommentti
Lue lisää

On siis kevät.. Oliskin..

Hyvää uuttavuotta hei!  Tammikuu on taittunu loppukuuhun, vihdoin. Ens viikon maanantaina mulla on rakenneulta enkä oikein osaa sanoa et mimmosia fiiliksiä se mussa aiheuttaa. Toisaalta oon tosi onnellinen et tänne asti ollaan päästy ja saan kohta tietää kumpaa odotan mut mitä jos jotain onkin vialla? En oo oikeen vieläkään uskaltanu antaa itteni ees ymmärtää sitä et oon raskaana kun liikkeitäkään en vielä suoranaisesti tunne. Kaks viikkoa ja ollaan poikien syntymäviikoilla. Mä oon kohta pidemmällä raskaana mitä oon koskaan ollut. Kai sitä sitte ymmärtää mitä tuli tehtyä kun synnärillä saa lapsen syliinsä. Ekat ajatukset siitäkin et voisko tän nyt vielä perua on ilmaantunut takaraivoon kummittelemaan. Mitä jos oonkin ihan paska ja epäonnistun kaikessa, mitä jos se mun vauva ei sitten tykkääkkään musta ja sillä on ainoastaan mut. No ei kai sille sitten mitään voi :D Teininä se tuskin tykkäis kummastaakaan jos muhun yhtään tulee. Onneks siihen on vielä aikaa. Lähinnä miks lähdin
Lähetä kommentti
Lue lisää