Siirry pääsisältöön

Sad sunday..

Moikka! 

 Ajattelin taas kirjotella kun mielialat vaihtelee miten sattuu.. Näin entistä miestäni tällä viikolla, hän kävi laittaa mulle lamppuja kattoon, juteltiin niitä näitä ja oli tosi kiva nähdä. Sen jälkeen mulla oli aika lämmin ja hyvä fiilis, tuntu et rakkaus pikkuhiljaa muuttaa muotoaan ja et on kiva pitää hänet vielä elämässä vaikkei yhdessä ollakkaan. Muutenkin tällä viikolla ollu hyvä fiilis, oon nähny muitakin ystäviä. Nauranu pitkästä aikaa 😊 

 Mut tänään.. Tänään on taas niin saatanan vaikeeta, itkettää vaan. Miettii miten onnellinen oli vuosi sitten ja kuinka yksinäinen olen nyt. Miksei sitä nää millainen onni sulla on käsissä ennenkuin sen on menettänyt lopullisesti? Ulkona on lämmintä ja aurinko paistaa mut mun mieli tänään harvinaisen synkkä. Mä en vaan jaksa deittailla enkä enää ettiä ketään. Olin kolme vuotta sitten sitä mieltä etten halua enkä jaksa enää ikinä erota ja tarkotin sitä. Ero tuli silti. Emmä tiiä pystyykö eroamista välttää mitenkään muuten kun olemalla vaan yksinään. 

 Jo pelkkä ajatus siitä et pitäis luottaa vielä kerran johonkin ihmiseen joka sanoo ettei koskaan päästä irti ja väittää rakastavansa mua on väsyttävä ja puuduttava, koska mä tiedän ettei kukaan tarkoita sitä kuitenkaan. Tällä hetkellä mä en edes halua ketään mut silti yksin olokin ahdistaa. Sekavat on siis fiilikset. Kai se tästä sit taas. Joskus sitä kai täytyy vaan itkeä. Olla 30 ja yksinäisempi mitä koskaan ennen. Sydän palasina. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän on vihdoin täällä..

Ja sydänhän tässä pakahtuu kun tuota kattelee 💕 Neiti syntyi 7.6.2019 klo: 17.40, pistein 9/9/9.. Pituutta oli mielestäni huimat 50,5cm, painoa 3675g ja päänympärysmitta oli 35cm. Synnytys itsessään oli pitkä ja sitäkin kivuliaampi, mutta lopulta kaikkien vaikeuksien jälkeen sain hänet kuitenkin maailmaan ehjänä ja elossa. Mulla nousi synnytyksen aikaan kuumekin ja loppujen lopuksi oli pakko lopettaa kipulääkitys. Sain laimennettua epiduraalia, mutta sekin vei supistuksista sen verran terän, että tästäkin oli pakko luopua jos haluaisin synnyttää. Tässä kohtaa todellakin halusin! Tytöllä oli koko lähes 16h synnytyksen ajan kaikki hyvin ja ollut myös nyt syntymän jälkeen. Itekkin selvisin elossa vaikka hetken luulin etten taida selvitä. Sektiota en halunnut missään nimessä ja samalla kannalla olen edelleen et JOS joskus vielä tämmöseen hullutukseen lähtee niin ainakin asiaa täytyy vakaasti pohtia. Palautuminen on alkanut sen verran hienosti ja mutkattomasti et tällekin on pak...
2 kommenttia
Lue lisää

Raskauden alku, parisuhteen lopullinen loppu.

Jos jatkais tohon eiliseen suureen paljastukseen liittyen vielä, niinku varmaan tuun jatkamaan melko montakin blogikirjotusta tästä eteenpäin.. Tää oli myös yks syy siihen miks mä paljastin asian näin pian, pojista en juuri mitään laittanu ylös ja jälkeenpäin se harmittaa aivan hulluna joten tästä nyt haluan kirjoittaa, siksikin, että todella odotan yksin. Olen nyt viikolla 12+0 joten pahin keskenmenonriskiaika on kai ohitettu. Isä on tietoinen tästä kaikesta joten tiedän kyllä kuka isä on, hän ei vain omasta halustaan halua olla mukana ja kunnioitan sitä. Keskeytys ei ollut mulle vaihtoehto joten mielestäni hänellä on myös oikeus valita niinkuin minäkin valitsin. Tätä en aio sen enempää puida kenenkään kanssa. Läheisten ystävien kanssa tästä on toki kahvikuppien äärellä puhuttu mut se riittää mulle ja tämä tästä saa riittää nyt teille. Haluaisin hiukan siis enemmän vielä avata sitä, että miltä musta on tuntunut ensimmäisen positiivisen raskaustestin jälkeen. Hämmentyneeltä tottaka...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat...
Lähetä kommentti
Lue lisää