Sinne meni ekat arkipäivät pyörällä.. eikä se ny nii paha ollu lainkaa mitä olin ajatellu! Oon seurannu mun keskisykettä & maksimisykettä sekä tietysti keskinopeutta. Nopeus nousee vähän joka päivä, samaa tahtia mitä syke laskee! Ihan järkyttävän tehokasta toi fillarointi jos haluaa kuntoa kohottaa ja varmasti muutenkin. Peilissä tää fillarointi ny ei viel näy ku ylimääräst on sillee vähä enemmän. Tiistaina pyöräilin 20km, keskiviikkona vaan 6km koska oli ihan jäätävä lumimyräkkä aamulla sekä vastatuuli, ei sillä fillarilla vaan päässy kertakaikkiaan eteenpäin niin jouduin jättää sen tohon lähikaupalle ja jatkaa matkaa taksilla. Iltapäivällä tulin takas bussilla, kävin kaupassa ja poljin kotii. Sillon oli jo sentää aurattukki. Aamulla ei ollu, eikä yhtää aurakalustoo edes näkyny vaikka lunta tuli tiistai illasta ast. Torstaina & Perjantaina 10km. Torstaina sit taas sato vettä ja kaksikin eri auratraktoria tms tuli vastaan! Menipä todella järkevästi. Sillonko niitä tarttis ei niitä näy missää ja sitku lumi on käytännös kaikki sulanu ku vettä satanu 12h ni sit niit on kaksin kappalein. Kiitos Turku. Eniveis tää pyöräily on ollukki ihan hauskaa vaik alkuu luulin et kuolen ja noh aika lähellä se olikin. Väittävät et liikunnasta saa energiaa. Noh, iha samanlai sitä päiväunilla nukuttaa mut yleinen fiilis on ihan eri, oon niin tyytyväinen et vihdoin taas liikun vaikkakin osittain pakosta mut silti, mä oon ollu paremmalla päällä et kai se liikunta ainakin tuo semmosta henkistä energiaa ja hyvää oloa! :) Nyt voiki suht hyvillä mielin lököttää sohvalla tää ilta, huomenna taas töihin. Bussilla ;)
Viis vuotta sitten syyskuun alussa aloin odottaa Ellaa. Tilanne oli aika sekava ja ainoa asia jonka tiesin on se et tän lapsen haluan pitää vaikkei olosuhteet ollu mitkään parhaimmat. Olin juuri eronnut elämäni rakkaudesta ja aloin odottaa ihmiselle jota en edes tuntenut. Ekan raskauskuukauden aikana kävi hyvin selväksi et musta tulee yksinhuoltaja. Alku oli vaikeeta. Mä itkin ja itkin et mikä järki täs kaikessa on. Vuoteen en tullut poikien isälle uudelleen raskaaksi ja sit heti eron jälkeen *olet raskaana*.. 9 kuukauden päästä tuo valontuoja jota silloin niin pelkäsin täyttää jo 5v. Viis vaikeaa mut ihanaa vuotta hän on ollut minun. Ultrassa jo sanoivat et "pitäähän tytöllä vähän luonnetta olla ja et hän on vallan söpö".. tietäisipä tää ultraaja miten oikeassa olikaan. Aina elämässä ei oo helppoa, joskus jopa miettii et haluais elämässä tehtyjä valintoja muuttaa mut lapset ei oo ne valinnat joita haluaisin muuttaa. Miten paljon vahvempi, ymmärtäväisempi ja parempi ihminen o
Kommentit
Lähetä kommentti