Siirry pääsisältöön

First week, done! ✔

Sinne meni ekat arkipäivät pyörällä.. eikä se ny nii paha ollu lainkaa mitä olin ajatellu! Oon seurannu mun keskisykettä & maksimisykettä sekä tietysti keskinopeutta. Nopeus nousee vähän joka päivä, samaa tahtia mitä syke laskee! Ihan järkyttävän tehokasta toi fillarointi jos haluaa kuntoa kohottaa ja varmasti muutenkin. Peilissä tää fillarointi ny ei viel näy ku ylimääräst on sillee vähä enemmän. Tiistaina pyöräilin 20km, keskiviikkona vaan 6km koska oli ihan jäätävä lumimyräkkä aamulla sekä vastatuuli, ei sillä fillarilla vaan päässy kertakaikkiaan eteenpäin niin jouduin jättää sen tohon lähikaupalle ja jatkaa matkaa taksilla. Iltapäivällä tulin takas bussilla, kävin kaupassa ja poljin kotii. Sillon oli jo sentää aurattukki. Aamulla ei ollu, eikä yhtää aurakalustoo edes näkyny vaikka lunta tuli tiistai illasta ast. Torstaina & Perjantaina 10km. Torstaina sit taas sato vettä ja kaksikin eri auratraktoria tms tuli vastaan! Menipä todella järkevästi. Sillonko niitä tarttis ei niitä näy missää ja sitku lumi on käytännös kaikki sulanu ku vettä satanu 12h ni sit niit on kaksin kappalein. Kiitos Turku. Eniveis tää pyöräily on ollukki ihan hauskaa vaik alkuu luulin et kuolen ja noh aika lähellä se olikin. Väittävät et liikunnasta saa energiaa. Noh, iha samanlai sitä päiväunilla nukuttaa mut yleinen fiilis on ihan eri, oon niin tyytyväinen et vihdoin taas liikun vaikkakin osittain pakosta mut silti, mä oon ollu paremmalla päällä et kai se liikunta ainakin tuo semmosta henkistä energiaa ja hyvää oloa! :) Nyt voiki suht hyvillä mielin lököttää sohvalla tää ilta, huomenna taas töihin. Bussilla ;)


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän on vihdoin täällä..

Ja sydänhän tässä pakahtuu kun tuota kattelee 💕 Neiti syntyi 7.6.2019 klo: 17.40, pistein 9/9/9.. Pituutta oli mielestäni huimat 50,5cm, painoa 3675g ja päänympärysmitta oli 35cm. Synnytys itsessään oli pitkä ja sitäkin kivuliaampi, mutta lopulta kaikkien vaikeuksien jälkeen sain hänet kuitenkin maailmaan ehjänä ja elossa. Mulla nousi synnytyksen aikaan kuumekin ja loppujen lopuksi oli pakko lopettaa kipulääkitys. Sain laimennettua epiduraalia, mutta sekin vei supistuksista sen verran terän, että tästäkin oli pakko luopua jos haluaisin synnyttää. Tässä kohtaa todellakin halusin! Tytöllä oli koko lähes 16h synnytyksen ajan kaikki hyvin ja ollut myös nyt syntymän jälkeen. Itekkin selvisin elossa vaikka hetken luulin etten taida selvitä. Sektiota en halunnut missään nimessä ja samalla kannalla olen edelleen et JOS joskus vielä tämmöseen hullutukseen lähtee niin ainakin asiaa täytyy vakaasti pohtia. Palautuminen on alkanut sen verran hienosti ja mutkattomasti et tällekin on pak...
2 kommenttia
Lue lisää

Raskauden alku, parisuhteen lopullinen loppu.

Jos jatkais tohon eiliseen suureen paljastukseen liittyen vielä, niinku varmaan tuun jatkamaan melko montakin blogikirjotusta tästä eteenpäin.. Tää oli myös yks syy siihen miks mä paljastin asian näin pian, pojista en juuri mitään laittanu ylös ja jälkeenpäin se harmittaa aivan hulluna joten tästä nyt haluan kirjoittaa, siksikin, että todella odotan yksin. Olen nyt viikolla 12+0 joten pahin keskenmenonriskiaika on kai ohitettu. Isä on tietoinen tästä kaikesta joten tiedän kyllä kuka isä on, hän ei vain omasta halustaan halua olla mukana ja kunnioitan sitä. Keskeytys ei ollut mulle vaihtoehto joten mielestäni hänellä on myös oikeus valita niinkuin minäkin valitsin. Tätä en aio sen enempää puida kenenkään kanssa. Läheisten ystävien kanssa tästä on toki kahvikuppien äärellä puhuttu mut se riittää mulle ja tämä tästä saa riittää nyt teille. Haluaisin hiukan siis enemmän vielä avata sitä, että miltä musta on tuntunut ensimmäisen positiivisen raskaustestin jälkeen. Hämmentyneeltä tottaka...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat...
Lähetä kommentti
Lue lisää