Ja niin se vuosikin vaihtui.. Jotenki tossa 2017 vuoden viimesinä päivinä heräs jostai horroksesta. Tälleen 29-vuotiaana on varmaan ihan hyvä viimeistään herätä siihen et täytyy olla hiukan itsekäs, täytyy oikeesti keskittyä omaan hyvinvointiin eikä sille voi olla hintalappua. En oo enää pitkään aikaan tykänny mun kropasta ja mua suoraansanottuna hävettää mennä salille lyllymään vaikka toisaalta olispa mulla ainaki syy olla siellä. Ja nyt jos koskaan oltiin jo tosi lähellä sitä salijäsenyyttä, päätettiin jo sentään sali Annan kanssa, mut sinne on multa 11km matkaa. Eikä se mitään kun on auto mut poliisisetä lähetti oman uudenvuoden toivotuksensa ja taas joku niistä tarttee mun korttia kipeämmin mitä minä niin täytyy lainata, 22.1 4-8 viikoks (hups).. tona aikana mä joudun fillaroimaan töihin ja todellakin 10km suuntaansa. Ei paljon siihen päälle huvita kyl salilla käydä saatika ajaa sinne taas 11km suuntaansa ton työmatkan lisäks :D mun työpäivät alkaa niin aikasin etten millään pääse liikkuu bussilla joten supertreeni häämöttää jo! Tosin koska en nyt just viiti sit sitä salikorttia ostaa, muutaman muunkaan jutun takia niin treenasin tänään himassa. Koitin seuraa youtubesta jotain tanssitreeniä ja noh, sanotaan ettei mua ainakaan kordinaatiokyvyllä? oo siunattu, jeesus mitä räpeltämistä. Mut tulipahan tehtyä ja tulipahan hiki. Niskakin aukes hiukan :) Ja kai seki käy osittain treenistä ku nauraa itelleen.
Sain mieheltä joululahjaks fitbitin aktiivisuusrannekkeen joka tuntuu mittaavan kaikkea. Unta, nukun todella huonosti! Ja ihan liian vähän.. siitä tää ranneke on tosiaan kiva kun mittaa askelia, sykettä jne.. nytku mulla on tää ja jos sais vähän ruokavaliota kursittua parempaan suuntaan, danssailtua kotona ja kohta fillaroitua sen 20km/päivä niin eiköhän kolmekymppiset taitu solakammassa kropassa. Arvotukseks jää et missä päin suomessa ;) En tiiä, kaikenkaikkiaan fiilis on ollu nyt ylipäänsä todella paljon parempi. Keskityn nyt enemmän itteeni, koitan juoda vettä ja oikeesti teen asioiden eteen jotain enkä vaan puhu! Jes, hyvä minä!
Ja ettei liian itsekeskeiseks menis niin osupa silmään tämmönenkin:
Sain mieheltä joululahjaks fitbitin aktiivisuusrannekkeen joka tuntuu mittaavan kaikkea. Unta, nukun todella huonosti! Ja ihan liian vähän.. siitä tää ranneke on tosiaan kiva kun mittaa askelia, sykettä jne.. nytku mulla on tää ja jos sais vähän ruokavaliota kursittua parempaan suuntaan, danssailtua kotona ja kohta fillaroitua sen 20km/päivä niin eiköhän kolmekymppiset taitu solakammassa kropassa. Arvotukseks jää et missä päin suomessa ;) En tiiä, kaikenkaikkiaan fiilis on ollu nyt ylipäänsä todella paljon parempi. Keskityn nyt enemmän itteeni, koitan juoda vettä ja oikeesti teen asioiden eteen jotain enkä vaan puhu! Jes, hyvä minä!
Ja ettei liian itsekeskeiseks menis niin osupa silmään tämmönenkin:
Kommentit
Lähetä kommentti