Siirry pääsisältöön

Uusi vuosi.. uusi minä, taas kerran.

Ja niin se vuosikin vaihtui.. Jotenki tossa 2017 vuoden viimesinä päivinä heräs jostai horroksesta. Tälleen 29-vuotiaana on varmaan ihan hyvä viimeistään herätä siihen et täytyy olla hiukan itsekäs, täytyy oikeesti keskittyä omaan hyvinvointiin eikä sille voi olla hintalappua. En oo enää pitkään aikaan tykänny mun kropasta ja mua suoraansanottuna hävettää mennä salille lyllymään vaikka toisaalta olispa mulla ainaki syy olla siellä. Ja nyt jos koskaan oltiin jo tosi lähellä sitä salijäsenyyttä, päätettiin jo sentään sali Annan kanssa, mut sinne on multa 11km matkaa. Eikä se mitään kun on auto mut poliisisetä lähetti oman uudenvuoden toivotuksensa ja taas joku niistä tarttee mun korttia kipeämmin mitä minä niin täytyy lainata, 22.1 4-8 viikoks (hups).. tona aikana mä joudun fillaroimaan töihin ja todellakin 10km suuntaansa. Ei paljon siihen päälle huvita kyl salilla käydä saatika ajaa sinne taas 11km suuntaansa ton työmatkan lisäks :D mun työpäivät alkaa niin aikasin etten millään pääse liikkuu bussilla joten supertreeni häämöttää jo! Tosin koska en nyt just viiti sit sitä salikorttia ostaa, muutaman muunkaan jutun takia niin treenasin tänään himassa. Koitin seuraa youtubesta jotain tanssitreeniä ja noh, sanotaan ettei mua ainakaan kordinaatiokyvyllä? oo siunattu, jeesus mitä räpeltämistä. Mut tulipahan tehtyä ja tulipahan hiki. Niskakin aukes hiukan :) Ja kai seki käy osittain treenistä ku nauraa itelleen. 

 Sain mieheltä joululahjaks fitbitin aktiivisuusrannekkeen joka tuntuu mittaavan kaikkea. Unta, nukun todella huonosti! Ja ihan liian vähän.. siitä tää ranneke on tosiaan kiva kun mittaa askelia, sykettä jne.. nytku mulla on tää ja jos sais vähän ruokavaliota kursittua parempaan suuntaan, danssailtua kotona ja kohta fillaroitua sen 20km/päivä niin eiköhän kolmekymppiset taitu solakammassa kropassa. Arvotukseks jää et missä päin suomessa ;) En tiiä, kaikenkaikkiaan fiilis on ollu nyt ylipäänsä todella paljon parempi. Keskityn nyt enemmän itteeni, koitan juoda vettä ja oikeesti teen asioiden eteen jotain enkä vaan puhu! Jes, hyvä minä!

Ja ettei liian itsekeskeiseks menis niin osupa silmään tämmönenkin:



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän on vihdoin täällä..

Ja sydänhän tässä pakahtuu kun tuota kattelee 💕 Neiti syntyi 7.6.2019 klo: 17.40, pistein 9/9/9.. Pituutta oli mielestäni huimat 50,5cm, painoa 3675g ja päänympärysmitta oli 35cm. Synnytys itsessään oli pitkä ja sitäkin kivuliaampi, mutta lopulta kaikkien vaikeuksien jälkeen sain hänet kuitenkin maailmaan ehjänä ja elossa. Mulla nousi synnytyksen aikaan kuumekin ja loppujen lopuksi oli pakko lopettaa kipulääkitys. Sain laimennettua epiduraalia, mutta sekin vei supistuksista sen verran terän, että tästäkin oli pakko luopua jos haluaisin synnyttää. Tässä kohtaa todellakin halusin! Tytöllä oli koko lähes 16h synnytyksen ajan kaikki hyvin ja ollut myös nyt syntymän jälkeen. Itekkin selvisin elossa vaikka hetken luulin etten taida selvitä. Sektiota en halunnut missään nimessä ja samalla kannalla olen edelleen et JOS joskus vielä tämmöseen hullutukseen lähtee niin ainakin asiaa täytyy vakaasti pohtia. Palautuminen on alkanut sen verran hienosti ja mutkattomasti et tällekin on pak...
2 kommenttia
Lue lisää

Raskauden alku, parisuhteen lopullinen loppu.

Jos jatkais tohon eiliseen suureen paljastukseen liittyen vielä, niinku varmaan tuun jatkamaan melko montakin blogikirjotusta tästä eteenpäin.. Tää oli myös yks syy siihen miks mä paljastin asian näin pian, pojista en juuri mitään laittanu ylös ja jälkeenpäin se harmittaa aivan hulluna joten tästä nyt haluan kirjoittaa, siksikin, että todella odotan yksin. Olen nyt viikolla 12+0 joten pahin keskenmenonriskiaika on kai ohitettu. Isä on tietoinen tästä kaikesta joten tiedän kyllä kuka isä on, hän ei vain omasta halustaan halua olla mukana ja kunnioitan sitä. Keskeytys ei ollut mulle vaihtoehto joten mielestäni hänellä on myös oikeus valita niinkuin minäkin valitsin. Tätä en aio sen enempää puida kenenkään kanssa. Läheisten ystävien kanssa tästä on toki kahvikuppien äärellä puhuttu mut se riittää mulle ja tämä tästä saa riittää nyt teille. Haluaisin hiukan siis enemmän vielä avata sitä, että miltä musta on tuntunut ensimmäisen positiivisen raskaustestin jälkeen. Hämmentyneeltä tottaka...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat...
Lähetä kommentti
Lue lisää