Siirry pääsisältöön

Pikkujoulut, synttärit, mitä näitä nyt on..

Hellurei!

Alotetaanpa vaikka viime viikonlopusta. Meillä oli miehen kanssa yhteistä aikaa & treffi-ilta. Käytiin syömässä ja vähän juomassa. Oli tosi kivaa vaikka ravintola mihin haluttiin alunperin olikin aivan täynnä. En tajunnu et oli joku joulun avaus-hässäkkä just sillon keskustassa joten pöytävaraus olis ollu tarpeellinen. Mentiin sit hiileen, ihan ok bbq-steak house. Syötiin purilaiset. Peten pekonihampista oli unohtunu pekonit mut sai ne sit kuitenkin :) ite söin tulisen purilaisen ja oli muuten todella tulinen vaikka vaihdoin siihen majonkin, mut silti todella hyvää! Kalja maistu kans. Juteltiin ja hengattiin koko ilta. Rakastan mun miestä, kiitos kun veit mut ulos!



Sit mulla ol synttärit, täytin 29. Yök. En edes tajunnu et mulla on semmoset ennenku radiossa kerrottii et on marraskuun viimenen. No niissä ny ei mitää ihmeellistä ollukkaa, töitä vaan. Ens vuonna sit 30, wippii 🎉

Tiptaptiptap.. eilen oli pikkujoulut. Oltiin siljalla piknik-risteilyllä ja nyt on kyl pää vähän kipeä. Meinattii mennä viel vähä tanssimaan mut börsissä oli joku esiintyjä. Sisäänpääsymaksu 28€!! Tunnin päästä olis päässy 7€. Siinä sit pelattii aliasta ilman lautaa ja jotenki tunnelma sit kerkes kuolemaankin ennen ku se tunti meni ja kaikki halus lähtee kotiin. Mä sit tietenki pienessä tequilakännissä hiukan tästä harmistuin ja aloin kiukutella mut toin sen kiukun kotiin ja kiukuttelin miehelle. Harmittaa. Mut noin muuten oli tosi hauskaa ja tuli naurettua. :) Rakko jalassa on hyvä jatkaa matkaa, hiukan korkkarit anto palautetta noin pitkästä päivästä mut oli se sen arvosta. Nyt väsyttää 💤





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5-vuotta sitten..

Viis vuotta sitten syyskuun alussa aloin odottaa Ellaa. Tilanne oli aika sekava ja ainoa asia jonka tiesin on se et tän lapsen haluan pitää vaikkei olosuhteet ollu mitkään parhaimmat. Olin juuri eronnut elämäni rakkaudesta ja aloin odottaa ihmiselle jota en edes tuntenut. Ekan raskauskuukauden aikana kävi hyvin selväksi et musta tulee yksinhuoltaja. Alku oli vaikeeta. Mä itkin ja itkin et mikä järki täs kaikessa on. Vuoteen en tullut poikien isälle uudelleen raskaaksi ja sit heti eron jälkeen *olet raskaana*.. 9 kuukauden päästä tuo valontuoja jota silloin niin pelkäsin täyttää jo 5v. Viis vaikeaa mut ihanaa vuotta hän on ollut minun. Ultrassa jo sanoivat et "pitäähän tytöllä vähän luonnetta olla ja et hän on vallan söpö".. tietäisipä tää ultraaja miten oikeassa olikaan. Aina elämässä ei oo helppoa, joskus jopa miettii et haluais elämässä tehtyjä valintoja muuttaa mut lapset ei oo ne valinnat joita haluaisin muuttaa. Miten paljon vahvempi, ymmärtäväisempi ja parempi ihminen o

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat

On siis kevät.. Oliskin..

Hyvää uuttavuotta hei!  Tammikuu on taittunu loppukuuhun, vihdoin. Ens viikon maanantaina mulla on rakenneulta enkä oikein osaa sanoa et mimmosia fiiliksiä se mussa aiheuttaa. Toisaalta oon tosi onnellinen et tänne asti ollaan päästy ja saan kohta tietää kumpaa odotan mut mitä jos jotain onkin vialla? En oo oikeen vieläkään uskaltanu antaa itteni ees ymmärtää sitä et oon raskaana kun liikkeitäkään en vielä suoranaisesti tunne. Kaks viikkoa ja ollaan poikien syntymäviikoilla. Mä oon kohta pidemmällä raskaana mitä oon koskaan ollut. Kai sitä sitte ymmärtää mitä tuli tehtyä kun synnärillä saa lapsen syliinsä. Ekat ajatukset siitäkin et voisko tän nyt vielä perua on ilmaantunut takaraivoon kummittelemaan. Mitä jos oonkin ihan paska ja epäonnistun kaikessa, mitä jos se mun vauva ei sitten tykkääkkään musta ja sillä on ainoastaan mut. No ei kai sille sitten mitään voi :D Teininä se tuskin tykkäis kummastaakaan jos muhun yhtään tulee. Onneks siihen on vielä aikaa. Lähinnä miks lähdin