Siirry pääsisältöön

Lauantain huomenta!!

Heipparallaa!

Oi, viikonloppu aamut on ihan mun lemppareita vaikka joutuiskin töihin.. ihan sama onko aamu vai iltavuoro koska saa silti nukkua pidempään. Huomenna on vapaapäivä, me vietetään "petipäivää".. Tarkoittaa meillä siis sitä, että suunnitelmissa ei oo käytännössä juuri muuta kuin pedissä möyrimistä ja oleilua verkkareissa pisin päivää. Huomenna tosin on poikkeus, koska meidän on pakko saada eteiseen matot, koirista tulee tällä hetkellä ihan järkyttävä määrä kuraa, unohtamatta meidän kenkiä. Laminaatti ei oikeen tykkää.

Lähdin kirjoittelemaan alkuperäisestä aiheesta minkä takia tän blogin alotin eli laihduttamisesta. Oon nyt siis viikon ollu laihiksella, enkä edelleenkään oo tehny juuri muuta kuin hiukan miettiny mitä syön ja rämpiny koirien kans pidempiä lenkkejä, keleistä riippumatta. Noi staffit on kyl ollu vähän sitä mieltä et harrastan eläinrääkkäystä kun vaatteita he ei suostu pukemaan. Pieniä marttyyreja on lenkeillä olleet. Välillä pelottaa et voiko niiden selkä napsahtaa katki kun ne ihan kaksinkerroin tuolla kulkee. Lumi ja pakkanen ei haittaa mut voi saakeli jos vettä tulee :D ..taas hairahdin aiheesta.
Alotin siis 82,1kg & tadaa tänään aamulla 80,4kg! -1,7kg viikossa vain pienillä ryhdistysliikkeillä enkä tosiaan oo vieläkään kerennyt sinne salille, enkä oo syöny pelkkää salaattia, edellisestä päivityksestä voi lukea mun juusto-illallisesta (hih).. jos mä olisin aikaisemmin tajunnut miten "helppoa" tää oikeesti on, en olis venuttanu alottamista todellakaan näin kauaa mut laiska kun on. Tiedän toki et alkuun laihtuu nopeammin ja et stoppi tulee nopeammin kun uskonkaan. Hyvä alku kaikesta huolimatta ja aion nyt iloita tästä! :)



Lupasin myös ekassa päivityksessä kuvia mun nykyisestä "ruhosta" niinkuin mä sitä kauniisti kutsun. Mitään alastonkuvia ei oo luvassa, eikä ees alusvaatekuvia.. mut tässäpä tämmönen, kaunista, eikö?



Vaikka kroppa ei ihan kunnossa ookkaan ja vähän löytyy kuhmua sieltä sun täältä, tissin alut selän puolelta jne.. niin naama on omasta mielestä sentään ihan kunnossa ;) Ainakin sitten kun siihen on jaksanu läästiä vähän meikkiä ja käyttää muutamia filttereitä..



..Tämmöstä tänään, nyt alan valmistautua iltavuoroon. Ihanaa viikonloppua teille kaikille jotka tätä nyt lukee ja jos kukaan ei lue niin mulle kai sitten! <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5-vuotta sitten..

Viis vuotta sitten syyskuun alussa aloin odottaa Ellaa. Tilanne oli aika sekava ja ainoa asia jonka tiesin on se et tän lapsen haluan pitää vaikkei olosuhteet ollu mitkään parhaimmat. Olin juuri eronnut elämäni rakkaudesta ja aloin odottaa ihmiselle jota en edes tuntenut. Ekan raskauskuukauden aikana kävi hyvin selväksi et musta tulee yksinhuoltaja. Alku oli vaikeeta. Mä itkin ja itkin et mikä järki täs kaikessa on. Vuoteen en tullut poikien isälle uudelleen raskaaksi ja sit heti eron jälkeen *olet raskaana*.. 9 kuukauden päästä tuo valontuoja jota silloin niin pelkäsin täyttää jo 5v. Viis vaikeaa mut ihanaa vuotta hän on ollut minun. Ultrassa jo sanoivat et "pitäähän tytöllä vähän luonnetta olla ja et hän on vallan söpö".. tietäisipä tää ultraaja miten oikeassa olikaan. Aina elämässä ei oo helppoa, joskus jopa miettii et haluais elämässä tehtyjä valintoja muuttaa mut lapset ei oo ne valinnat joita haluaisin muuttaa. Miten paljon vahvempi, ymmärtäväisempi ja parempi ihminen o

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat

Raskauden alku, parisuhteen lopullinen loppu.

Jos jatkais tohon eiliseen suureen paljastukseen liittyen vielä, niinku varmaan tuun jatkamaan melko montakin blogikirjotusta tästä eteenpäin.. Tää oli myös yks syy siihen miks mä paljastin asian näin pian, pojista en juuri mitään laittanu ylös ja jälkeenpäin se harmittaa aivan hulluna joten tästä nyt haluan kirjoittaa, siksikin, että todella odotan yksin. Olen nyt viikolla 12+0 joten pahin keskenmenonriskiaika on kai ohitettu. Isä on tietoinen tästä kaikesta joten tiedän kyllä kuka isä on, hän ei vain omasta halustaan halua olla mukana ja kunnioitan sitä. Keskeytys ei ollut mulle vaihtoehto joten mielestäni hänellä on myös oikeus valita niinkuin minäkin valitsin. Tätä en aio sen enempää puida kenenkään kanssa. Läheisten ystävien kanssa tästä on toki kahvikuppien äärellä puhuttu mut se riittää mulle ja tämä tästä saa riittää nyt teille. Haluaisin hiukan siis enemmän vielä avata sitä, että miltä musta on tuntunut ensimmäisen positiivisen raskaustestin jälkeen. Hämmentyneeltä tottaka