Moikka!
Olen siis tosiaan vajaa 30-vuotias nainen jota koulukiusattiin ylä-asteella ulkonäön takia ja se on kai vaikuttanut siihen kuinka ulkonäkökriittinen olen ollut t itseäni kohtaan. Amiksen aloittaessa painoin 46,5kg. Olen 160cm pitkä. Amiksen lopulla painoin 64kg ja se oli sen ikäiselle tytölle järkyttävä takaisku, kuinka minusta tuli näin lihava?! Aloin laihduttaa.. Laihdutin, kunnes enää eräänä päivänä en syönyt muuta kuin vihreää salaattia, tomaattia, kurkkua. Join vettä ja maitoa. En syönyt ikinä mitään herkkuja, en juonut limsaa, en edes mehuja. Halusin vain olla taas kaunis. Laihduinkin. Puolessa vuodessa paino tipahti takaisin 49kg, mutta se ei enää sopinutkaan mun kropalle. Väsyin, olin jatkuvasti väsynyt. Nukuin pukuhuoneen lattialla töissä ennenkuin uskalsin lähteä ajamaan autolla takaisin kotiin. Mulla oli kylmä, helvetin kylmä. Havahduin vasta kun pyörryin erään työpäivän jälkeen suihkussa ja löin naamani lavuaarin reunaan.
Mun oli pakko parantua, mun on pakko syödä tai kuolen. Pikku hiljaa itku kurkussa pakotin itseni taas syömään. Pienin askelin paino alkoi nousta, väsymys hälveni ja kylmyyskin katosi. Ruokahan alkoi maistumaan, liiankin hyvin. Useita vuosia sain pidettyä itseni aika hyvässäkin kunnossa, treenasin salilla ja pyöräilin paljon. Paino pysyi kivasti siinä 55-60kg välillä. Kunnes lopetin treenaamisen ja sitten muutin kauemmas kaupungistakin. Lopetin pyöräilyn. Lihoin, lihoin hiukan lisää ja nykyään painan. Äh, reilut 80kg. Hyi.
En ole ikinä ollut tyytyväinen itseeni tai vartalooni, en alipainoisena, en syömishäiriöisenä, en ylipainoisena enkä välimaastossa. Jokin on aina pielessä. Joko painan liikaa tai liian vähän. Liian pienet tissit, liian iso perse, liikaa läskiä, liian vähän lihaksia. En enää ikinä kuitenkaan haluaisi painaa, enkä tiedä olisiko se edes fyysisesti mahdollistakaan painaa 50kg. Mielummin ylipainoinen kuin alipainoinen. Eipähän oo ainakaan kylmä! Mutta nyt, nyt aion tehdä muutoksen. Pidempi aikaisen kuin muutama kuukauden mittaisen. Haluaisin laihtua 5-10kg, kiinteytyä vähintään.
Aloitan tätä blogia, koska ajattelin alkaa tosissaan tehdä hommia sen unelmakropan eteen jonka haluan. Olen ollut aina aika vaiheittainen treenaaja, välillä menee puolki vuotta ihan kivasti ja sit en taas vuoteen tee käytännössä mitään. Tätä blogia tuun kirjottaa nähdäkseni kun jotain tapahtuu tai kun ei tapahdu. Köyhän naisen treenipäiväkirja siis. Tuun matkan aikana kirjottelee kaikesta. Elämästä yleisesti, koirista, treenaamisesta, tavallisesta ruuasta, ehkä jopa parisuhteesta. Tulevaisuudesta. Tervetuloa mukaan! :) Laitan tähän kuvan siitä miltä näytin vielä muutama vuosi sitten, tähän mä haluaisin vähintäänkin takaisin. Lupaan julkasta kuvan nykyisyydestä lähiaikoina. Nyt ei vielä oo siihen kanttia.
Olen siis tosiaan vajaa 30-vuotias nainen jota koulukiusattiin ylä-asteella ulkonäön takia ja se on kai vaikuttanut siihen kuinka ulkonäkökriittinen olen ollut t itseäni kohtaan. Amiksen aloittaessa painoin 46,5kg. Olen 160cm pitkä. Amiksen lopulla painoin 64kg ja se oli sen ikäiselle tytölle järkyttävä takaisku, kuinka minusta tuli näin lihava?! Aloin laihduttaa.. Laihdutin, kunnes enää eräänä päivänä en syönyt muuta kuin vihreää salaattia, tomaattia, kurkkua. Join vettä ja maitoa. En syönyt ikinä mitään herkkuja, en juonut limsaa, en edes mehuja. Halusin vain olla taas kaunis. Laihduinkin. Puolessa vuodessa paino tipahti takaisin 49kg, mutta se ei enää sopinutkaan mun kropalle. Väsyin, olin jatkuvasti väsynyt. Nukuin pukuhuoneen lattialla töissä ennenkuin uskalsin lähteä ajamaan autolla takaisin kotiin. Mulla oli kylmä, helvetin kylmä. Havahduin vasta kun pyörryin erään työpäivän jälkeen suihkussa ja löin naamani lavuaarin reunaan.
Mun oli pakko parantua, mun on pakko syödä tai kuolen. Pikku hiljaa itku kurkussa pakotin itseni taas syömään. Pienin askelin paino alkoi nousta, väsymys hälveni ja kylmyyskin katosi. Ruokahan alkoi maistumaan, liiankin hyvin. Useita vuosia sain pidettyä itseni aika hyvässäkin kunnossa, treenasin salilla ja pyöräilin paljon. Paino pysyi kivasti siinä 55-60kg välillä. Kunnes lopetin treenaamisen ja sitten muutin kauemmas kaupungistakin. Lopetin pyöräilyn. Lihoin, lihoin hiukan lisää ja nykyään painan. Äh, reilut 80kg. Hyi.
En ole ikinä ollut tyytyväinen itseeni tai vartalooni, en alipainoisena, en syömishäiriöisenä, en ylipainoisena enkä välimaastossa. Jokin on aina pielessä. Joko painan liikaa tai liian vähän. Liian pienet tissit, liian iso perse, liikaa läskiä, liian vähän lihaksia. En enää ikinä kuitenkaan haluaisi painaa, enkä tiedä olisiko se edes fyysisesti mahdollistakaan painaa 50kg. Mielummin ylipainoinen kuin alipainoinen. Eipähän oo ainakaan kylmä! Mutta nyt, nyt aion tehdä muutoksen. Pidempi aikaisen kuin muutama kuukauden mittaisen. Haluaisin laihtua 5-10kg, kiinteytyä vähintään.
Aloitan tätä blogia, koska ajattelin alkaa tosissaan tehdä hommia sen unelmakropan eteen jonka haluan. Olen ollut aina aika vaiheittainen treenaaja, välillä menee puolki vuotta ihan kivasti ja sit en taas vuoteen tee käytännössä mitään. Tätä blogia tuun kirjottaa nähdäkseni kun jotain tapahtuu tai kun ei tapahdu. Köyhän naisen treenipäiväkirja siis. Tuun matkan aikana kirjottelee kaikesta. Elämästä yleisesti, koirista, treenaamisesta, tavallisesta ruuasta, ehkä jopa parisuhteesta. Tulevaisuudesta. Tervetuloa mukaan! :) Laitan tähän kuvan siitä miltä näytin vielä muutama vuosi sitten, tähän mä haluaisin vähintäänkin takaisin. Lupaan julkasta kuvan nykyisyydestä lähiaikoina. Nyt ei vielä oo siihen kanttia.
Kommentit
Lähetä kommentti