Siirry pääsisältöön

Julkinen päiväkirja..

Heipparallaa!

Joku saatto ehkä huomatakki et vaihdoin blogin nimeä, koska oon kirjotellu aika paljon kaikesta. Vähän niinku pitäisin päiväkirjaa itelleni ja näin aion myös jatkaa.. laihduttamisesta tuun puhumaan jatkossakin mut niin myös kaikesta muustakin.

Lähinnä miks päätin muuttaa blogin agendaa on se et olin keväällä raskaana enkä laittanut mitään raskausoireita ylös, en pitänyt mitään kirjaa mistään ja sitten kun menetettiin pojat 22+ ? ja synnytin, kävin läpi elämän rankimman kokemuksen mitä kukaan vanhempi voi koskaan käydä ja mulla ei oo siitä muistissa mitään enkä muista juuri mitään. En tiiä pystyisinkö mä siitä ajasta edes vielä lukemaan, mutta olis se kiva jos olis jotain laittanu ylös niin olis edes se mahdollisuus.. Raskaus jo itsessään oli mulle pelottavin asia mitä oon koskaan, ikinä tehnyt ja sitten se päättyi ihan väärin.. jos vielä joskus olen raskaana niin luulen et tää blogi saattaa vähän painottua enemmän siihen kuin laihdutukseen :) saatan joskus myöhemmin myös avautua tästä poikien menettämisestä enemmän.. loppuun lyön kuvan meidän täydellisten poikien ultakuvista. Oltiin saatu kaks viikkoa sitten tietää et he ovat poikia ja yhtäkkiä heitä ei enää ollutkaan 😢 He näyttivät aivan isältään kumpikin kun syntyivät <3


Otin myös Roopen & Rasmuksen selvemmät jalanjäljet ranteeseen, sekä unisiepparin rintaan jossa poikien syntymäaika 10.33.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän on vihdoin täällä..

Ja sydänhän tässä pakahtuu kun tuota kattelee 💕 Neiti syntyi 7.6.2019 klo: 17.40, pistein 9/9/9.. Pituutta oli mielestäni huimat 50,5cm, painoa 3675g ja päänympärysmitta oli 35cm. Synnytys itsessään oli pitkä ja sitäkin kivuliaampi, mutta lopulta kaikkien vaikeuksien jälkeen sain hänet kuitenkin maailmaan ehjänä ja elossa. Mulla nousi synnytyksen aikaan kuumekin ja loppujen lopuksi oli pakko lopettaa kipulääkitys. Sain laimennettua epiduraalia, mutta sekin vei supistuksista sen verran terän, että tästäkin oli pakko luopua jos haluaisin synnyttää. Tässä kohtaa todellakin halusin! Tytöllä oli koko lähes 16h synnytyksen ajan kaikki hyvin ja ollut myös nyt syntymän jälkeen. Itekkin selvisin elossa vaikka hetken luulin etten taida selvitä. Sektiota en halunnut missään nimessä ja samalla kannalla olen edelleen et JOS joskus vielä tämmöseen hullutukseen lähtee niin ainakin asiaa täytyy vakaasti pohtia. Palautuminen on alkanut sen verran hienosti ja mutkattomasti et tällekin on pak...

Raskauden alku, parisuhteen lopullinen loppu.

Jos jatkais tohon eiliseen suureen paljastukseen liittyen vielä, niinku varmaan tuun jatkamaan melko montakin blogikirjotusta tästä eteenpäin.. Tää oli myös yks syy siihen miks mä paljastin asian näin pian, pojista en juuri mitään laittanu ylös ja jälkeenpäin se harmittaa aivan hulluna joten tästä nyt haluan kirjoittaa, siksikin, että todella odotan yksin. Olen nyt viikolla 12+0 joten pahin keskenmenonriskiaika on kai ohitettu. Isä on tietoinen tästä kaikesta joten tiedän kyllä kuka isä on, hän ei vain omasta halustaan halua olla mukana ja kunnioitan sitä. Keskeytys ei ollut mulle vaihtoehto joten mielestäni hänellä on myös oikeus valita niinkuin minäkin valitsin. Tätä en aio sen enempää puida kenenkään kanssa. Läheisten ystävien kanssa tästä on toki kahvikuppien äärellä puhuttu mut se riittää mulle ja tämä tästä saa riittää nyt teille. Haluaisin hiukan siis enemmän vielä avata sitä, että miltä musta on tuntunut ensimmäisen positiivisen raskaustestin jälkeen. Hämmentyneeltä tottaka...

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat...