Siirry pääsisältöön

Synnytystapa arvio..

Eli tänään oli siis synnytystapa arvio neuvolassa. Hassua kyllä mun kropalle tää raskaus on toistaiseksi sopinut vähän liiankin hyvin. Juuri mitään kipuja tai raskausoireita ei ole ollut. Nestettä ei ole päässyt kerääntymään. Liikkuminen on suht vaivatonta mikä on hieno juttu kun koirien kanssa pystynyt tekemään ihan normaalit lenkit ym.. eikä painoakaan ole juuri tullut. Paino on jämähtänyt nyt viimeisen kuukauden aikana käytännössä samaan ja ekasta neuvolasta nyt on sitten tullut vaivaiset 7,5kg. Toistaiseksi olen selvinny myös ilman raskausarpia (koputtaa puuta, että näin jatkuisi).. 

Viikkoja nyt 36+0 ja eilen kävin antamassa verinäytteen hemoglobiinia varten. Hemoglob 148, kelpaa tuolla arvolla kuulemma lähteä synnyttämään :) Kohdunkaulaa on vielä jäljellä mut kohdunsuu on jo pehmennyt ja auennutkin hieman. Lapsivettä hyvin vaikkakin sekin on jo hieman vähentynyt. Supistuksia ei juuri ole lainkaan. Neiti on pää alaspäin muttei vielä täysin kiinnittynyt lantioon. Toivottavasti kiinnittyisi pian ja tunkis ittensä kunnolla tonne niin lähtis ehkä toi kanava lyhenemään ja ehkä alkais ne supistuksetkin sitten ja pääsis synnyttämään. Tilaa on kuulemma hyvin tulla mikä on tietty aika kiva kuulla. Painoarvio tällä hetkellä 2,885kg ja arvioitu syntymäpaino jos tulee laskettuna aikana on 3,7kg. Hiukan ehkä toivoisin ettei ainakaan menis yli ettei pääsis siihen 4kg tai yli..

Mä olen tässä viime viikkojen aikana koittanu haalia kaiken lopun mitä sitä nyt vois mahdollisesti tarvita lähiaikoina synnytyksen jälkeen.

Multa löytyy kasa siteitä, vauvan vaippoja, liivinsuojia, puhdistuspyyhkeitä, nännirasvaa, vauvalle rasvaa, kylpyneste, öljy, cuplatonia, nestemäistä kipulääkettä (vaikkei ihan vauvalle saakaan antaa).. ja jotain mitä tuli äitiyspakkauksesta näiden lisäksi.




On rattaat johon sopiva vaunukoppa (hyttysverho) ja turvakaukalo. Turvakaukalo ja telakka on ollu autossa asennettuna jo pari viikkoa. Sitteri, kolikkikeinu, amme, pinnasänky, itkuhälytin, hoitopöytä.. 




Vaatteet oon kaikki pessyt ja lajitellut koon mukaan, näille tarttis kyllä vielä lipasto hankkia et sais ne pinnasängystä pois. Vaatteista oon myös valinnu sivuun jo semmosia mitä ottaisin tytölle synnärille mukaan sitten kun lähtö tulee.. On tutteja, tuttinauhoja, tuttipulloja kaiken varalta..



Periaatteessa multa puuttuu siis imetystyyny ja unipesä mut niitä ilmankin varmaan pärjää. Kaverilta saan kantoliinan/repun kunhan oon synnyttänyt niin meen vauvan kanssa koittaa et mikä tuntuis hyvältä kun hänellä niitä on muutamia.

Kai tässä siis alkaa aika hyvin olla jo paketti kasassa. Enää tarttis sen vauvan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

5-vuotta sitten..

Viis vuotta sitten syyskuun alussa aloin odottaa Ellaa. Tilanne oli aika sekava ja ainoa asia jonka tiesin on se et tän lapsen haluan pitää vaikkei olosuhteet ollu mitkään parhaimmat. Olin juuri eronnut elämäni rakkaudesta ja aloin odottaa ihmiselle jota en edes tuntenut. Ekan raskauskuukauden aikana kävi hyvin selväksi et musta tulee yksinhuoltaja. Alku oli vaikeeta. Mä itkin ja itkin et mikä järki täs kaikessa on. Vuoteen en tullut poikien isälle uudelleen raskaaksi ja sit heti eron jälkeen *olet raskaana*.. 9 kuukauden päästä tuo valontuoja jota silloin niin pelkäsin täyttää jo 5v. Viis vaikeaa mut ihanaa vuotta hän on ollut minun. Ultrassa jo sanoivat et "pitäähän tytöllä vähän luonnetta olla ja et hän on vallan söpö".. tietäisipä tää ultraaja miten oikeassa olikaan. Aina elämässä ei oo helppoa, joskus jopa miettii et haluais elämässä tehtyjä valintoja muuttaa mut lapset ei oo ne valinnat joita haluaisin muuttaa. Miten paljon vahvempi, ymmärtäväisempi ja parempi ihminen o

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat

Raskauden alku, parisuhteen lopullinen loppu.

Jos jatkais tohon eiliseen suureen paljastukseen liittyen vielä, niinku varmaan tuun jatkamaan melko montakin blogikirjotusta tästä eteenpäin.. Tää oli myös yks syy siihen miks mä paljastin asian näin pian, pojista en juuri mitään laittanu ylös ja jälkeenpäin se harmittaa aivan hulluna joten tästä nyt haluan kirjoittaa, siksikin, että todella odotan yksin. Olen nyt viikolla 12+0 joten pahin keskenmenonriskiaika on kai ohitettu. Isä on tietoinen tästä kaikesta joten tiedän kyllä kuka isä on, hän ei vain omasta halustaan halua olla mukana ja kunnioitan sitä. Keskeytys ei ollut mulle vaihtoehto joten mielestäni hänellä on myös oikeus valita niinkuin minäkin valitsin. Tätä en aio sen enempää puida kenenkään kanssa. Läheisten ystävien kanssa tästä on toki kahvikuppien äärellä puhuttu mut se riittää mulle ja tämä tästä saa riittää nyt teille. Haluaisin hiukan siis enemmän vielä avata sitä, että miltä musta on tuntunut ensimmäisen positiivisen raskaustestin jälkeen. Hämmentyneeltä tottaka