Siirry pääsisältöön

5-vuotta sitten..

Viis vuotta sitten syyskuun alussa aloin odottaa Ellaa. Tilanne oli aika sekava ja ainoa asia jonka tiesin on se et tän lapsen haluan pitää vaikkei olosuhteet ollu mitkään parhaimmat. Olin juuri eronnut elämäni rakkaudesta ja aloin odottaa ihmiselle jota en edes tuntenut. Ekan raskauskuukauden aikana kävi hyvin selväksi et musta tulee yksinhuoltaja. Alku oli vaikeeta. Mä itkin ja itkin et mikä järki täs kaikessa on. Vuoteen en tullut poikien isälle uudelleen raskaaksi ja sit heti eron jälkeen *olet raskaana*.. 9 kuukauden päästä tuo valontuoja jota silloin niin pelkäsin täyttää jo 5v. Viis vaikeaa mut ihanaa vuotta hän on ollut minun. Ultrassa jo sanoivat et "pitäähän tytöllä vähän luonnetta olla ja et hän on vallan söpö".. tietäisipä tää ultraaja miten oikeassa olikaan. Aina elämässä ei oo helppoa, joskus jopa miettii et haluais elämässä tehtyjä valintoja muuttaa mut lapset ei oo ne valinnat joita haluaisin muuttaa. Miten paljon vahvempi, ymmärtäväisempi ja parempi ihminen olenkaan heidän takiaan. Ella pelasti mut itseltäni enkä mä voi tehdä muutaku parhaani sen eteen et heillä olis tasapainoinen, hyvä, pysyvä ja turvallinen lapsuus ja joskus tuntuu et sekin on liian vähän kun he kuitenkin antaa mulle niin paljon 🥺❤️ En tiiä missä olisin tai ees kuka olisin jos en olis mun lapsiani saanut. Kaikkia neljää.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hän on vihdoin täällä..

Ja sydänhän tässä pakahtuu kun tuota kattelee 💕 Neiti syntyi 7.6.2019 klo: 17.40, pistein 9/9/9.. Pituutta oli mielestäni huimat 50,5cm, painoa 3675g ja päänympärysmitta oli 35cm. Synnytys itsessään oli pitkä ja sitäkin kivuliaampi, mutta lopulta kaikkien vaikeuksien jälkeen sain hänet kuitenkin maailmaan ehjänä ja elossa. Mulla nousi synnytyksen aikaan kuumekin ja loppujen lopuksi oli pakko lopettaa kipulääkitys. Sain laimennettua epiduraalia, mutta sekin vei supistuksista sen verran terän, että tästäkin oli pakko luopua jos haluaisin synnyttää. Tässä kohtaa todellakin halusin! Tytöllä oli koko lähes 16h synnytyksen ajan kaikki hyvin ja ollut myös nyt syntymän jälkeen. Itekkin selvisin elossa vaikka hetken luulin etten taida selvitä. Sektiota en halunnut missään nimessä ja samalla kannalla olen edelleen et JOS joskus vielä tämmöseen hullutukseen lähtee niin ainakin asiaa täytyy vakaasti pohtia. Palautuminen on alkanut sen verran hienosti ja mutkattomasti et tällekin on pak...
2 kommenttia
Lue lisää

Raskauden alku, parisuhteen lopullinen loppu.

Jos jatkais tohon eiliseen suureen paljastukseen liittyen vielä, niinku varmaan tuun jatkamaan melko montakin blogikirjotusta tästä eteenpäin.. Tää oli myös yks syy siihen miks mä paljastin asian näin pian, pojista en juuri mitään laittanu ylös ja jälkeenpäin se harmittaa aivan hulluna joten tästä nyt haluan kirjoittaa, siksikin, että todella odotan yksin. Olen nyt viikolla 12+0 joten pahin keskenmenonriskiaika on kai ohitettu. Isä on tietoinen tästä kaikesta joten tiedän kyllä kuka isä on, hän ei vain omasta halustaan halua olla mukana ja kunnioitan sitä. Keskeytys ei ollut mulle vaihtoehto joten mielestäni hänellä on myös oikeus valita niinkuin minäkin valitsin. Tätä en aio sen enempää puida kenenkään kanssa. Läheisten ystävien kanssa tästä on toki kahvikuppien äärellä puhuttu mut se riittää mulle ja tämä tästä saa riittää nyt teille. Haluaisin hiukan siis enemmän vielä avata sitä, että miltä musta on tuntunut ensimmäisen positiivisen raskaustestin jälkeen. Hämmentyneeltä tottaka...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Year 2017 🎉

This year! Ei ollu helppo, jos joskus, jos joku niin tämä vuosi osoitti viimestään sen mitä tarkoitetaan taistelulla, tahdolla ja selviytymisellä. Vuosi alkoi aivan helvetin hyvin, liian hyvin.. tammikuussa mun ensimmäinen raskaus alkoi, elämäni miehen kanssa, olin super onnellinen. Elämässä kaikki oli kohdallaan. Eka ultra pudotti pommin vaikkakin siitä oltiin hiukan jo vitsailtukin, että josko siellä kaksi olisi kun masukin oli alkuunsa jo isohko. Kaksihan siellä, mutta.. samassa sikiöpussissa. Riskiraskauksien riskiraskaus, onnea! Vaikkakin mieli kieltäytyi hyväksymästä sitä tosiasiaa, että tässä suurella todennäkösyydellä käy huonosti. Odotin meidän rakkauspakkauksia maailmaan aivan innolla, "suunniteltiin" ensimmäisiä kuukausia, ristiäisiä jne.. Muutettiin isompaan kämppään koska eihän ny kaks pinnarii mahdu pieneen kaksioon, ostettiin vaatteita, tutteja.. ei aikaakaan kun oltiin jo niin pitkällä, että saatiin tietää heidän olevan poikia. Kaikki oli kunnossa, pojat...
Lähetä kommentti
Lue lisää